Pohrintoja

Mon muutamaa asia pohtinu täsä parinapäivänä.
Enstennäki semmosta. että menimmä minkä vaa ni mä saan olla kyä rauhas.
annan kaks esimerkkiä.
molin sitä tuksua tosa taannoin kattomas siä paarissa kangasalla. no, istuin semmosesa sohvaryhmäsä nurkasa keskenäni.

jos joku ei viä tiärä, ni mon satakuntalainen. meillä on siä montaki tapaa, yks niistä on että ei puhuta viaraille. toine o että me ei pyyretä apua mutta ei me sitä kyllä annetakka

nii, palatakseni siihe, että sihä sohovasa istuanyhjötin, ni paari alko täytyy ste. ko mähän olin varuiks siä ajois. (siis kahreksalta. ko harri vei mut sinne ennenko meni oviapianks itte.) säästin siinäki taas rahaa ja hermoja ko tarttenu pussilla alkaa hiaroon sinne. niin . asiaanny. se paari alko täyttyyn, ja oli niimpalio jo porukkaa, että kaikki ylimääräsekki seiso. mä istuin yksinäni 3 istuttavalla sohvalla ja siinä oli viä 3 palliaki pöyrän ympärillä. ni ei jumankauta kukaa tullu istuu tuntikausii. ihmettelinki oikee. mon varmaa nii vttumaisen näköne että kukaa halunnu.

siinä me ollaa, mä ja tuksu. jei.
siitäki reissusta olis kertomista vaikka mitä :DD.

no palataanny asiaan. toine esimerkki oli tosa sunnuntaina. oltii kattoos ko toi harri pelaa jenkkipalloo, ni sen peliä. oltii kakaroitte kans katsomossa. siihe koko penkkirivii tullu kukaa muu. kyllä ne istu muisa penkeisä ja ylimääräset meni viä hei nurtsillekki istuu. mutta siihe ei tullu kyä kukaa.

mutta ei se mua haittaa. ompa tilaa. palio.