Hyvä Terveys 1/2011 Vähän vinksin vonksin

Teksti Susanna Chazalmartin

”Ymmärrystä ei herunut”

Päivi Tasala eli 30 vuotta tietämättä, miksi ongelmat tuppasivat aina kasautumaan ja elämä oli yhtä ryntäilyä asiasta toiseen. Vasta adhd-diagnoosi sai palaset loksahtamaan kohdalleen.

”Yritä rauhottua!” Sen neuvon pitkään adhd:sta tietämättään kärsinyt Päivi Tasala, 32, on kuullut usein.

Koulussa levoton tyttö sai pian häirikön leiman, vaikka levottomuus oli suurimmaksi osaksi sisäistä. Hän istui harvoin kasvot liitutaululle päin, eikä jaksanut keskittyä kuuntelemaan opettajan puhetta. Turhautuneena hän saattoi huvittaa itseään laskemalla kuinka monta kertaa opettaja sanoi ”eiks niin” tai seuraamalla ikkunasta ohikulkevien ilmeitä. Kuvaamataidon tunnilla tyttö loisti, mutta erityisesti matematiikka ja kielet menivät penkin alle.

”Älystä se ei ollut kiinni, mutta kun en saanut ajatuksesta kiinni ja putosin kärryiltä, siellä oltiin. Sen jälkeen kiinnostusta ja motivaatiota oli enää turha hakea”, Päivi kuvailee.

Parhaiten Päivi pärjäsi koulussa silloin, kun oppilaita oli vähän. Kahdeksannella luokalla hän toivoi itse pääsevänsä tarkkailuluokalle, jotta olisi saanut keskittymisrauhaa. Kun se ei onnistunut, poissaoloja alkoi kertyä. Yhdeksännellä luokalla koulukuraattori haki Päivin kouluun joka aamu ja niin yläaste tuli joten kuten käytyä. Peruskoulusta Päivi siirtyi kauppaopistoon, jossa opiskelu tuntui alkuun innostavalta. Marraskuun paikkeilla aamuherätykset alkoivat tuntua ylivoimaisilta ja hän keskeytti. Sama toistui seuraavana vuonna ammattikoulussa.

”Koulut venyivät monivuotisiksi, mutta kauppaopistosta sain lopulta todistuksen. Ammattikoulussa olin vaatetuspuolella ja tein töitä kauhealla tahdilla. Kun sitten jouduin odottelemaan muiden töiden valmistusta, turhauduin täysin. En halunnut lopulta todistusta ammattikoulusta ollenkaan, sillä minut olisi laitettu työvoimatoimistosta jonnekin tehtaalle ompelemaan vasemman hihan saumaa, enkä todellakaan olisi pystynyt sellaiseen.”

Tahatonta alisuoriutumista

Adhd:sta kukaan ei puhunut Päiville silloinkaan, kun koulumenestys alkoi laskea ja mukaan tuli impulsiivista käyttäytymistä.
”Tyttöjen vain oletetaan pärjäävän. Kun pärjäsin omalla tavallani, minut leimattiin vaikeaksi tapaukseksi. Ymmärrystä ei herunut.”

Neuropsykologi Mia Nykoppin mukaan tarina on tavallinen juuri tyttöjen kohdalla. Diagnoosikriteerit on tehty pojille, joiden ongelmat näkyvät helpommin ulospäin. He ovat useammin ylivilkkaita häiriköitä, kun taas tytöillä ongelmat painottuvat monesti tarkkaavaisuuteen ja oman toiminnan ohjaukseen. Tytöt myös helposti sinnittelevät pitempään ongelmansa peittäen.

”Usein lapsella tai nuorella on itsellään epämääräinen tunne siitä, että jokin on vialla. Hänellä voi olla oppimisvaikeuksia ja keskittymiskyvyn puutetta. Monesti adhd-tytöt ovatkin alisuoriutujia, jotka eivät onnistu ottamaan kapasiteettiään käyttöönsä. Tätä kompensoidakseen he yrittävät kahta kovemmin.”

Erilaisuuden tunne johtaa Nykoppin mukaan helposti itsetunto-ongelmiin. Kaverisuhteita ja harrastuksia on vaikea ylläpitää, sillä adhd tekee ihmisestä lyhytjänteisen ja malttamattoman. Toisaalta tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta, kuten Päivin tapauksessa, johtaa saamattomuuteen ja energian puutteeseen. Koska myös tulevaisuuden suunnittelu on useimmille vaikeaa, johtavat ongelmat kaaokseen niin arjessa, opiskelu- ja työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Seurauksena on usein masennusta ja ahdistusta, joita osa lääkitsee päihteillä ja epäsosiaalisella käytöksellä.

Epäonnisia päähänpistoja

Päivi jatkoi tempoilevaa elämäänsä opintojen jälkeen. Hän sai lääkityksen masennukseen, vaikka tunsi olevansa monessa suhteessa jopa yltiöpositiivinen. Parikymppisenä hän tapasi miehen, jonka kanssa sai lapsen. Pari erosi useita kertoja ja palasi taas yhteen. Kuten aina, pysyvän ihmissuhteen muodostaminen oli Päiville vaikeaa, eikä edes lapsen syntyminen helpottanut sitä.

Samoihin aikoihin Päivi sai, omien sanojensa mukaan ”jälleen kerran” loistoidean: hän päätti perustaa yrityksen.

”Aloin tehdä tatuointeja. Kokemusta minulla ei ollut, mutta uskoin että työ opettaa. Otin lainaa ja lähdin täysillä mukaan. Samaan aikaan tein töitä ravintolassa. Muutaman kuukauden päästä olin aivan raunio. Painoin 48 kiloa ja elin kahvilla. Kun tajusin, ettei yritys elätä, vaan päinvastoin köyhdyttää minua, oli pakko nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa.”

Sen päähänpiston seurauksena Päiviltä menivät luottotiedot ja terveys. Laskuja Päivi ei edes avannut, koska tunsi itsensä niiden edessä voimattomaksi. Yrityksen kaaduttua ja lopullisen eron miehestä tultua Päivi päätti vaihtaa maisemaa. Paikka valikoitui Päiville ominaiseen tapaan tikkaa heittämällä.

”Otin kartan ja heitin sitä tikalla silmät kiinni. Tikka osui Ylöjärven kohdalle, mutta koska sieltä ei järjestynyt asuntoa, muutimme lapsen kanssa Tampereelle. Siellä jatkoin sekalaisten töiden parissa, pisin työsuhde kesti muistaakseni puoli vuotta.”

Hämmentävät velvollisuudet

Nykoppin mukaan aikuistuminen ja erityisesti lasten saaminen ovat adhd-naisille yleisesti stressaavaa aikaa. Naisilta odotetaan tässä elämänvaiheessa monen asian hallitsemista yhtä aikaa, mikä voi tehdä arjesta kaaosta. Vaatimusten kasvaessa ongelmat usein kasaantuvat ja psyykkiset oireet korostuvat, peittäen joskus kokonaan alleen varsinaiset adhd-oireet.

Tutkimuksiinkin aikuiset hakeutuvat yleensä muiden kuin tarkkaavaisuusongelmien vuoksi. Syynä voi olla esimerkiksi pitkään jatkunut masennus tai ahdistus. Joskus vasta oman lapsen saama diagnoosi herättää pohtimaan omia ongelmia.

”Epäonnistumiset ihmissuhteissa ja työelämässä, sekä vaikeudet elämänhallinnassa saattavat nolottaa ihmistä niin, ettei niihin uskalleta hakea apua. On helpompi vedota vaikkapa masennukseen.”

Nykopp kertoo adhd-naisen keittiöstä otetusta valokuvasta, jonka eräs kouluttaja oli luennolla näyttänyt: tiskit tulvivat tiskialtaasta, pöydällä oli laskupinoja, kodinhoitohuoneessa näkyi kasoittain pestyjä ja pesemättömiä pyykkejä. Nainen seisoi kaiken tämän keskellä hiukset sekaisin ja hämillään, lapsi jaloissaan.

”Tällaista kuvaa adhd-naiset yrittävät usein peitellä viimeiseen asti”, Nykopp sanoo.

Päiviä kuvaus hymyilyttää – se voisi olla hänen kotoaan kaksi vuotta sitten. Paljon muitakin merkkejä arjenhallinnan vaikeuksista oli ilmassa, mutta Päiville kävi juuri niin kuin Nykopp kertoo: vasta 10-vuotiaan tyttären adhd-diagnoosin myötä Päivi alkoi kelata omaakin tilannettaan tarkemmin.



”Tytär on juuri kuin minä. Hän saattaa jumia jonkun asian pariin totaalisesti ja olla toisessa tilanteessa impulsiivinen ja räjähtelevä. Kun hänen diagnoosinsa ja lääkityksen myötä saimme arkeemme helpotusta, tajusin, että minun oli haettava apua myös itse.”



Arki haltuun



Päivi listasi ylös tilanteita, joissa hankaluudet näkyvät. Lista oli pitkä ja joukossa nyt jo itseäkin naurattavia kohtia, kuten vaikkapa se, että hän joutui keittämään tutit varmuudeksi 10 litran kattilassa, koska poltti ne niin usein pohjaan pienemmässä. Entä mikä siinäkin oli, että laskua ei saanut maksetuksi, vaikka oli sisällä nettipankissa, tai maahan pudonnutta suodatinpussia nostettua, vaikka siihen oli vähän väliä kompastua?

Päivin onneksi hänen kohdalleen sattui ymmärtävä ja asiantunteva lääkäri, jonka johdolla diagnoosi varmistui nopeasti. Päivi pääsi terapiaan, jossa etsittiin yhdessä keinoja elämänhallintaan ja aloitti Concerta-lääkityksen. Hän tietää, etteivät kaikki suhtaudu lääkkeisiin suopeasti, mutta hänen kohdallaan niillä on ollut arkeen suuri vaikutus. Puolisolleen hän on yrittänyt selittää, että lääkkeettömänä päivänä päässä on kasa heinää sikin sokin, kun taas lääkkeiden avulla heinät ovat paalattuina ja järjestyksessä riveittäin.

”Lääkkeen otettuani ideointikykyni ehtyy, mutta pystyn keskittymään vaikkapa siivoukseen niin, että saan tuloksia aikaiseksi. Ennen saatoin vain istua sohvalla ajatusten poukkoillessa sinne tänne ja ihmetellä kaaosta, jonka läpi kulki polku ovelle. En kerta kaikkiaan tiennyt mistä aloittaa. Nyt otan varttitunnin siivousurakoita tai valitsen talosta sen osan, jonka siivoan valmiiksi. Palastelemalla töitä olen paljon tehokkaampi ja tulen itsekin hyvälle mielelle saadessani homman loppuun.”



”Nykyään pystyn keskittymään vaikkapa siivoukseen niin, että saan tuloksia aikaiseksi. Ennen saatoin vain istua sohvalla ja ihmetellä kaaosta. En kerta kaikkiaan tiennyt mistä aloittaa. Nyt otan varttitunnin siivousurakoita tai valitsen talosta sen osan, jonka siivoan valmiiksi. Palastelemalla töitä olen paljon tehokkaampi ja tulen itsekin hyvälle mielelle saadessani homman loppuun.”



Pienen identiteettikriisin adhd-diagnoosi silti sai aikaan. Itsestä luotu vitsikäs kuva ylilaiskana sählärinä piti hylätä ja ottaa tilalle uusi adhd-identiteetti, jolla olikin mahdollisuuksia pärjätä.



”Joskus on päiviä, että haluan kapinoida sitä vastaan, että minun pitää lääkkeitä syömällä sopeutua tavisten maailmaan. Ei suorittamiskeskeinen ja tarkkaan aikataulutettu elämä ole minusta mikään tavoittelemisen arvoinen asia. Mutta kieltämättä elämä on nyt paljon helpompaa. Olen jopa löytänyt rutiinien merkityksen arjessa, vaikka aiemmin en halunnut kuulla puhuttavankaan mistään niin säännönmukaisesta.”



Pystyn sittenkin!

Mia Nykopp korostaa, että diagnoosin löytyminen ja sitä myötä tarkoituksenmukaisen hoidon saaminen voi olla adhd-aikuiselle ratkaisevan tärkeää. Tärkeintä on auttaa ihmistä löytämään vahvuutensa ja vahvistaa näin itsetuntoa.



”On väärin ajatella, etteivät adhd-ihmiset pystyisi elämään normaalia elämää, opiskelemaan, käymään töissä ja hoitamaan perhettään. Useimmiten ihminen saa kyllä ainakin jollain tasolla asiat sujumaan, hän vain joutuu käyttämään siihen normaalia enemmän energiaa ja aikaa.”

Adhd:ssa on myös Nykoppin mukaan eri tasoja lievästä vaikeaan. Diagnoosin saamisen edellytyksenä on kuitenkin aina se, että oireet häiritsevät huomattavasti normaalia elämää.



”Se, että on vähän vauhdikas tai ei saa asioita aikaiseksi, ei vielä tarkoita että ihmisellä olisi adhd. Se ei ole vain kiva lisä luonteessa, vaan oikeasti hoitoa ja tukea vaativa oireyhtymä.”



Päivi Tasalalla asiat ovat tällä hetkellä hyvin. Kaksi vuotta sitten hän sai toisen lapsensa uuden miesystävänsä kanssa, opiskeli iltakoulussa sisustussuunnittelijaksi ja perusti valmistumisensa jälkeen yrityksen – tällä kertaa harkitusti ja yhdessä kolmen muun henkilön kanssa.



”Adhd:sta on ollut minulle myös paljon hyötyä. Näen asiat usein erillä tavalla ja luovasti, mikä auttoi myös liikeidean keksimisessä. Yrityksemme Prameet neliöt on tietääkseni ainoa Suomessa, joka tarjoaa sisustussuunnittelukursseja tavallisille sisustajille. Työssäni saan heitellä ideoita ilmaan ja hullutella. Työni sopii minulle hyvin myös sen vuoksi, että se antaa riittävästi vapauksia vastuiden ohella.”



Asianmukaisen hoidon ansiosta Päivi kokee nyt ensimmäistä kertaa elämässään saavansa jotain oikeasti valmiiksi ja käyttävänsä kykyjään täydellä teholla. Hän haluaa silti pysyä itselleen armollisena ja löysätä tarpeen vaatiessa vaatimustasoa.



”Ihan kaikki ei suju aina kuin elokuvissa, mutta yritän parhaani ja sen pitää riittää. Suhtaudun itseeni ja ominaispiirteisiini huumorilla, en mene polvilleen vastoinkäymisistä. Adhd:sta huolimatta koen, että minulla on paljon mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja elämässäni.”

Kuva: Marjaana Malkamäki

Kun oikea ala löytyi, opiskelu ei tehnyt tiukkaakaan. Päivi Tasala on sisustussuunnittelija, AMK

Tytär Taru ja äiti Päivi katsovat toisiaan kuin peiliin
kuva Marjaana Malkamäki


Asiantuntijat:

Neuropsykologi Mia Nykopp, Lääkärikeskus Pikkujätti

Psykiatrian erikoislääkäri Asko Niemelä, Wellmind Terveys OY

neuvomista ja miälipiteitä

Ystäväni Karamelli ko avautu plokissaan , että ko neuvotaan ja se ärsyttää ko tuputetaan.
siitä ste tuli miälee että mun anoppi piilovittuilee vaa mulle. tulee kylään ni ei se sa että kyä o taas sekasta ja paskasta. ei. se sanoo että kyllä harrin siskolla on ste siistiä. jos toi mininatsi o menosa sinne hoitoo ni se sanoo mitä sille pitää pukee ettei vilustu. (ehämmä o äiti ollu vasta ko 12 vuatta. emmä ny viä pukee noita osaa) toissakesänä se nukutti 20 astee helteesä tota makuupusisa ja ihmetteli ko ei nuku. toine huutaa pää märkänä. no. niin. no.

siitä pääsen muuten sujuvasti muka taas aiheeseeni. mulle tullaan sanoo vähä väliä, kuinka mu miäs pettää mua. no ko kysyn että mitennii. no onhanse ny päivän selevää, ko son 06-20 viikolla töisä ja 20:30-04 viikolloppusi. että onhan sillä ny joku pano . tai monta. ste ko tätä tulee joka tuutista. koko aja. ni väkisinki alkaa ste miättii että no onko se vai eikö seo. no jos kysyy suaraa ni eihän se o. tai niin se sanoo ettei o ollu misää. viimeyänä oli se suamen peli. mä olin kotona kakaroitten kansa ko toi lähti paariin kattoon. autolla. se tuli kotio 03. mutta oli sillä alipiki, 15 000 muuta siä keskustorilla.

mä on sitä miältä. että jos alan joka päivä miättii että misä se o ja kenen kans, mä varmaa muuta kerkeis tekeenkä. tai jos miättisin kenelle se ny puhuu ko on oviapinana. ni saisin varmaa miättiä.

se o semmone homma. että jos se mua pettäs ni mä en sille varmaa mitää mahtas. ku ihan omasta vapaasta tahrostamme me täsä ollaan yhres. ku jokainen on vastuusa vaan omista teoistansa. mä on sitä miältä, että tehrä saa mitä tykkää ko ottaa vastuun siitä mitä tekee. ja enste pitää sanoo että mä enny enää halua olla täsä suhteesa tästä ja tästä syystä. ennenko mennää muita polokee. mummiälestä.

paitti miähet ja naiset varmaan pettää erilailla. ja eri syistä. mä luulen että miäs haluaa vaa seksiä. ja naine huamioo. tai tulla nähdyksi ja kuulluksi . nii että jos sitä ei kotona huamioira ja halailla (muutaki ko piparin toivossa) ni son otettu ko joku sen nostaa jalustalle.

mummiälestä pettäminen on jo sillo alakanu ko alkaa miättii jotakuta toista. jonku toise miälestä raja menee pussaamises. tai pylsimises.

mutta mon lukenu semmose kirjanki misä "karotettu" rakkaus saaraan takasi. siinä kirjas sanotaan, että hylkäämiset sammuttaa rakkauren. semmose hylykäämisen voi tehrä ihan tyhymyyttäänki. tai ajattelemattomuuttansa.

no esimerkkinä, toi mu miäs halus lähtee johki ulukomaille johki tyähö. no sanoin että selevempi homma. ilimmammuuta met jos haluat. no siä ny joku puristelee päätänsä että ei voi tollai mennä, tai sanoo. tai että kyräilen kumminki.

no miätitääs näimpäi- sun paras kaveris soittaa sulle tohkeissaa, että arvaamitä mä pääsin töihin sinne lsetjsltöetj-maahan. no sanoks sille että älä ny helevtis sinne me. ekkai säny voi sinne mennä. vai sanokko että HIANOO, JEE!JIPPII!.
sä OOOT niiiiiiiiiin ansainnu sen paika.

nii.

jos kaveria tuetaan, ollaan ilosia sempualesta. ni miksei ste oman pualison tukena voi muka olla samalla innolla. mä ainaka siihen olis kuallu että solis tehny jonku homman ja ste tullu kotio takasi ko solis ollu valamis. mutta monki vähä erikoine muutenki.

nukkumine o rankkaa

olin tosa paarissa tiistaina, viikko sitte. kaikki 4h. sain hei juatuaki 4 siireriä. kova meno. moltii siin kuaron kanssa. joo, mä laulan kuarosa, jos joku ei muka tiänny. mutta me ei lauleta ollenka uralinpihlajaa. ikinä.

täs meitän yks esitys

ainii, mun piti puhua nukkumisesta. tai siis unista. no, toi oli niinq alkujuantoo siihen, että nään pönttöjä unia jos on vähä tissutellu. ny näin semmosta, että Harri kerto että on käyny oikeesti viaraissa koko meiän seurustelun ajan. ja non maksullisia misä soli käyny, siinä unisani mä tinttasin sitä ste viä koteloon ko otti päähä. se lisäs siihe viä että son pitäny kirjaaki niistä touhuistansa, että niiton 181. semmone sånni.

no . ste mä heräsin. ja se piäni hetki, ennenko tajuaa, että son unta ni kerkesin kerää semmose v*tutukse ettei mitää rajaa. piti soittaakki sille että misä ot. vai maksullisissa. no soli muka töis.

kaikkee sitä näkee. ja kuulee.

onni ja epäonni

täsä mä jännään että voitankomäny lotosa vaiko en :D
eilisen päivän perusteella ko sen lottorivin nykäsin. mutta kai siinä o muuta oikein ko 29 ja 4. mutta jotenki kyä o epäreilua, että mun paras päivä o mone huanoimpäivä ikinä. viitaten ny tähä ikaalisis tapahtunutta episodia. son melkee naapuris toi ikaaline. mä otan kovasti osaa. mutta sitä miältä mä on kans, että ei se isoin syyllinen se isä siinä ollu. ko mä luulen että monesti tommosissa on kaikemmoista taustalla. sitä ovaa nii heleppo alakaa huutaa moraalia viärestä. ja takavasemmalta. ja puskista. ja nimettömänä. varmaa siinä o taustalla masennusta ja katkeruutta ja emmätiä. toivottomuutta. jotenki varmaa ajattelee, ettei o mitää ulospääsyä. jonkilaine uhri se isäki oli. mutta äläkää ny käsittäkö väärin. emmä tarkota ettei se syyllinen siihen tekoonsa ollu, olise, mutta mä en vaa halua nii kovin heti tuamita ko en taustoja tiärä. kauhee tilanne kaikenkaikkiaan ja kaikille.

asiasta seuraavaan, iliman ees aasinsiltaa.
otteko koskaa kuullu pualeensavetämise laista?
mäku hengaan tuala muuallaki (siis DAA, muuallaki ko naamakirjassa ja tää)
on oikee oma topickinsa tälle asialle.

Ajatteleminen on asian kutsumista
Mitä enemmän rupeatte ymmärtämään puoleensa vetämisen lain voimaa, sitä kiinnostuneemmaksi te tulette ajatustenne tarkoituksellisesta ohjaamisesta - sillä sinä saat sitä mitä ajattelet - haluat tai et.

se meinaa sitä. että esimerkiks, mä lottoon. mutta ajattelen ettemmä kumminka voita. ni en ajattele lottovoittoo vaan sitä ettemmä voita.
tai jos ajatteisi jostakisyystä, että kukaa ei rakasta mua. ni kukaan ei ste ikänä mua rakastakkaa. että pitää hei alakaa kiinnittää huamioo mitä ajattelee.se o voimaa se. tai huuhaata, mutta senkä nii väliä josse toimii :P

tätä voi siis sovelataa asunnon saamiseen tai tyäpaikkoihi. mäki oon syrämmessäni hautonu ajatuksia siitä että pääsisin luennoimaan mutasen paikalle mutasena. ko mullon vähä eri näkemys adhdsta ko sillä. mulla ei auta liikunta eikä kalaöljy. mä tartten lääkkeitä. ja mulla o hyviä visioita , neuvoja ja kättäpitempää. ja ste mullo toine haave ollu että saisin kirjotettua kirjanki. mä oon sen jo muuten alottanu. mon saanu 2 sivua valamiiks. ko piti tehä jtn muuta välillä. mutta nää toiveet on ilmeisesti hei lähteny elään omaa elämäänsä ko molemmat menee eteempäi ja sattumia ja ihmellisyyksiä tulee vastaan molemmista asioista . mutta niistäki mä kerron enemmä ko tiän ittekki :D

niija ainii. kaks kertaa kolome oikein oli. lotosa siis.

paras päivä ikänä

mulla oli kyä erikoine päivä tänää.
aamulla sain tiaron , että olivvoittanu kilipailussa Suuri käsityä-lehden vuasikerran. no siitä molin pettyny ko emmä voittanu. kauhee visioinnin tein kuitenki sen eteen.

siis kisas oli aiheena kierrätys, vanhasta uutta ja kaavakki piti itte tehrä. no mikä muka o enemmä kiärrätystä ko silittaa karkkipapereista kangasta hä. HÄ?

no ei siinä hei kaikki. rario sun oli pistäny jonku kisan että ko pistää viästinä /mailina menee sinne sturioon sanan wappu voi voittaa jotaki. no määhä pisti.

joo o

voitimmää. 2 kpl lippuja teatterii, huamenna. yritän saara tota piänempäälasta hoitoo naapurii.

no ajattelin että ny tarttee -- ko mä en oikeesti voita ikänä mistää mitää. en eres jos joka arpa voittaa -ni ny voittanu jo 2 kertaa eikä päivä ollu eres ohitte, ni joo. joku siä jo arvaaki--LOTOTA. jee. no teimmä loton ja joojoo. oli numerot 29 ja 4 erustettuna.no siinä sain ste päähäni että otampa nettiarvanki. ässän. ja jee. kolomekymppiä tuli että pätkäthti.

ste lährin krillaan ja puhelin soi. semmonen oli sisältö etten viä siitä puhele, mutta ei ikänä tiä mitä siitä seuraa. mutta ste ko tiän ni kyllä mä tun ste kertoo heti :D

riili

pohrin tossa, että jos hakis hjalliksen riiliin.
sinne voi hakee kirjallisena tai ste oikee dvd:llä. miättikää mikä mahrollisuus, saisin siis puhuapälpättää oikeen 4.7Gb:n voimalla.
(ne jokka o puhunu mun kans vaikka puhelimes, tiätää että tekstiä voi tulla. melko taajaan tahtiinki jopa)
no,
voisin kertoilla että;
- mun pisin tyäsuhre on ½v, mutta harri on mua kattellu jo 4 ja ½ vuatta. että oommä eristyny. ja että 1½v sitte sain lääkkeekki kohralleen.
- ireoita riittää, mutta ei oikee motivaatioo niitte toteuttamiseen.
täsä ny muutamavuare sisää on innostunu hamahelmistä, niitä o viäki 30 000 tekemäti.ste mullo 1250 peilimosaiikkipalaa josta voi tehrä kaikkee hianoo.
- oon kutonu melkeen 2 villapaitaa, tosesta puuttuu hiha ja toisesta kaikki muut paitti ½ etukappaleesta.
- ste oon tehny yhet sukat kokonaan!!
- yhen tumpun esikoiselle toissa talvena, mutta se o jo piäni ni ei o kiire toista tehä.
- sitte koitin tota decupas tekniikkaa, meni yks yäpöytä, yks laatikko mutta nenäliinoja on aivan saatanasti viäki.
- ste ostin trikookangasta josta piti leikata matonkudetta että virkkaan jotain. leikkaisn yhen , ja sentin tein ketjuslimukoita. orottelee siis sekin parempia aikoja.
- mukuloille aattelin tehä amigrumijänikset. toiselta puuttuu käsi ja jalka , toiselta häntä, korva ja käsi. melkein valmiita neki.
- ste vuossitte innostuin saippuasta, ko ratulas menivät semmosta tekeen. ny o saippuuaa kyllä vaikka muille jakaa.
- ny tuli avalta semmonen luonnon oma apteekki, mähän heti googlasin sen ja tilasin sen kirjanki (onneks makso vaa vitose)
- ste mostin 2v kangasta, josta pitäs tehä verhot tonne kuapukse huaneesee. son myttynyä makkari lattialla viäki.
- viime jouluna innostuin muute tuikkukorteista. noon hianoja. tein 2 mutta kartonkia on pimeesti viäki. non siitä asti ollu keittiösä ikkunalauralla.
- ostin lidlin jostai loppuummyynnistä 2-3v sitte ison lankakerän. virkkasin melkeen loppuun asti yhen tuukin siittä. sillon ku orotin tota kuapuasta. se jälkee enno virkannu siitä mitää, mutta ei se haittaa, se koukkuki o hukassa
- messuilta joskus 2v sitte ostin semmose kelluvan pakettikynttiläsetin. enste laitetaa vettä, sevvoi hei väriätäkki, ja ste sentti ruakaölyä joho laitetaa ne kynttilät kelluu. kerran koitin.

mutta ei voi varmaa kukaa syyttää mistää irearikkaurettomuuresta vaihä.?!?

mutta mä luulen , ettei hjallis keksi mulle tekemistä, mä ku tartten kauheesti stimulantteja että jaksan olla. varmaa siä johtokunnanhuaneesa mä keskeyttäsin sen koko ajan. mulla on melko kantava ääni muuten. saan asiani kyä toimitettua, sen lisäks etten häpee ste mitää. pokalla voin sanoo kyä suarat sanat.

enkä usko että kanssakilpailiat pärjäis mulle. mulla onnii nopee toi äly. ja ajatuksejuaksu. hyvpin toooooodella ketterästi asiasta toisee ilman aasinsiltoja. kysykää vaikka harrilta.

ste miätin semmosta , että ko esikoine tekee noita muavailuvaha-animaatioita, että jos teen semmosesta yleisön. (mitennii mihi?! NO SIIHE VIREOON?) sillai että ne o josai näppärisä tualeisa, ja mä oon puhujampöntösä, nostan kättä ylös ja san että "moi, moon päivi, moon adhd". ja ste tää yleisä huutaa yhtee äänee että "moi päivi" ihanniinku AA-ryhmis ameriikkalaisisa ohjelmisa.eikösne nii pruukaa tehrä?

ku ne tekee syätävästä.. eiku myrkyttömästä (paitti jos o vehnäallerkia) ni vois vaikka syärä ne lopuks.

varmaan tekisin muute iha lähtemättömä vaikutuksen.

mutta joku vuatais sen mun vireon juutuuppiin kuitenki ja sitte kaikki naurais mulle.

niin ... no... niinno.. taitaa ne nauraa muutenki. vai väitäkkö että luit iha vakavalla naamalla tänki?

parisuhteen hianouresta

mon taas oppinu jtn uutta.
mä tiäräänny kuinka parisuhretta hoiretaan.

meillä ihimisillä o semmone vika, että ko toinen avaa suunsa , ni tää toine alakaa jo miättii mitä se vastais. sehän tarkottaa sitä ettei se ste enää kuuntele.

ja mitä kavvemmi o yhres, sitä vähemmä kuuntelee. siitä en tiä mitä kuulee. kuuleeko omiaan.

mä sanoin ste oikee rohkastuneena, että musta tuntuu, että ko se tulee kotio, etten o tehny tarpeeks, tai oikein, tai mitevvaa. muka näänsen naamasta.

no sehä suuttu mulle ihampimeesti.

ste riireltii.

kysyimpä si että mitä kuulit minun sanovan

no ette muute arvaa mitä se sano.

että kaikki ompäiv**'ua eikä mikää o ikänä hyvi.

HÄ?!?
siis WTF (huamaatteko, mon kansaivväline)

misää vaiheesa o kyä NOIN sanonu

(miähet tiätysti siä ny myhäilee partaansa että joo, sano se)

täsä ny ste saatii käyttöö tämmöne malli
tosiasia-tahto-ajatus-tunne-toiminta-kehon tunne

ainoo faktahan täsä ny o se että se tuli kotio.
muu o mu ajatusta. ehkä olisin tahtonu tehrä enemmä, mutta emmä aina saa aikaseks vaikka haluaisinki. siitä tulee ste morkkis. ja ahristus. ja si jotenki, ko en tajua aikaa, emmä tiä kuinka pitkä aika o vartti. (no joo, tiämmä että se o 15min) muttaettä kauanko se kestää (jooo jooo, viistoistaminuuttia se kestää) ja saatan jumia johki, tekemiseen, tekemättömyyteen, jumimiseen.ja si huamaanki että oho, o menny vaikka 5h. ja mon viäki jumimassa.

kyllä mä tiän ettei se mua arvostele, ja aina se mua kehuu ko oon tehny jotain.
(onse ihQ). saimma sen si tajuaa että ei soo mitää tehny ja suatta suuttu.

purkakaas te si omat tunnetaakkanne ;)