parisuhteen hianouresta

mon taas oppinu jtn uutta.
mä tiäräänny kuinka parisuhretta hoiretaan.

meillä ihimisillä o semmone vika, että ko toinen avaa suunsa , ni tää toine alakaa jo miättii mitä se vastais. sehän tarkottaa sitä ettei se ste enää kuuntele.

ja mitä kavvemmi o yhres, sitä vähemmä kuuntelee. siitä en tiä mitä kuulee. kuuleeko omiaan.

mä sanoin ste oikee rohkastuneena, että musta tuntuu, että ko se tulee kotio, etten o tehny tarpeeks, tai oikein, tai mitevvaa. muka näänsen naamasta.

no sehä suuttu mulle ihampimeesti.

ste riireltii.

kysyimpä si että mitä kuulit minun sanovan

no ette muute arvaa mitä se sano.

että kaikki ompäiv**'ua eikä mikää o ikänä hyvi.

HÄ?!?
siis WTF (huamaatteko, mon kansaivväline)

misää vaiheesa o kyä NOIN sanonu

(miähet tiätysti siä ny myhäilee partaansa että joo, sano se)

täsä ny ste saatii käyttöö tämmöne malli
tosiasia-tahto-ajatus-tunne-toiminta-kehon tunne

ainoo faktahan täsä ny o se että se tuli kotio.
muu o mu ajatusta. ehkä olisin tahtonu tehrä enemmä, mutta emmä aina saa aikaseks vaikka haluaisinki. siitä tulee ste morkkis. ja ahristus. ja si jotenki, ko en tajua aikaa, emmä tiä kuinka pitkä aika o vartti. (no joo, tiämmä että se o 15min) muttaettä kauanko se kestää (jooo jooo, viistoistaminuuttia se kestää) ja saatan jumia johki, tekemiseen, tekemättömyyteen, jumimiseen.ja si huamaanki että oho, o menny vaikka 5h. ja mon viäki jumimassa.

kyllä mä tiän ettei se mua arvostele, ja aina se mua kehuu ko oon tehny jotain.
(onse ihQ). saimma sen si tajuaa että ei soo mitää tehny ja suatta suuttu.

purkakaas te si omat tunnetaakkanne ;)