Kankoonpäästä.

Miätin tosa semmosta, että jumankauta vormulat o tyhymää touhua. ajaany ympyrää. ja ste nää miähet, istuu sohvalla semmoses etukenosa ja pää pyärii samaa rataa . en tajua. ehkä mun ei tarttekka tiätysti. kunhavvaa miätin. ei ne ittekkä aja autollansa ympyrää. Paitti Kankaapääläiset. Mutta ne ny o oma rotunsa muutenki. Joka torstai ne menee ihmetteleen torille, onko kaikki muavilelut paikallansa. ja ste ne ostaa Tapolan auton tyhjäks ko siä ei saa mustaa makkaraa muualta. Ste nää mummut ja papat menee tukkiin kaupat, ostaa meijerivoit, punaset mairot ja silakat ; hyllyt tyhyjäks.ne menee pankista apteekkiin, -siis siinon se ainoo yksuuntanen- ja menevät vaan yli. Ei ne katto että tuleeko autoja. talavella son veemäistä, ko on jääsä se tiä. mutta ne aattelee, että kyllähän autoilijat ny näkee ko menen tästä yli. Muutoinki siä ajellaa miten sattuu. se menee joka kerkee. Äitee asuu Myllymäesä ja siä joku stanan pimee vetää täysiä raktorilla. Kerran mutsi meinas mennä toppaan sen ja sanoo, että lakkaanysaatana se ajaminen pitkin yätä ko saa nukuttua, ni se meinas ajaa ylitte. eikä siis pysänny. Tarttee varmaa mennä itte sanoon. Mon melko hyvä avautuun, jos joku ei tiänny muka viä. 

Mutta yhtä kaikki. miähet on erikoisia. Kankoompääläiset on erikoisempia ja pikkupojat raktoreilla vasta saatana kummallisia o.

Päivitystä

Mää ku oon tämmöne Hihhuli ni olin kattomasa Lisa Williamsia tosa viime lauantaina. Ne jokka ei tiä kuka se o ni son semmone meedio. KUULUISA semmone. ni. Ekaks päästiin tapaan sitä, ko mullon semmonen memberikortti. ste halatii ja sain nimmarin ste tolle Tarpallekki. Oli melkonen istunto 2h kuunnella ja toivoo että ittelle sais viästiä kans, mutta siinä ajas saanu ko kymmenkunta. varmaammuute meen uurestaa heti ko se vaa tulee Suamee. Mitäs muuta täsä ny ste o tapahtunu,.. Nii, mä men uurestaa hesaan enstiistaina. Mä men tapaan Hyssälää ja paria muuta piänempää tekijää. piti oikee kuuklata ketä ne muut o. enkä mä ny enää muistakka mikkä niitte nimet o. Mutta monki vähä tämmönen tän pääni kanssa. Toi paita mikä tosa mulla o päällä, o saatu sponssina MI-MO-fashionista.Siihen ihhimilliseen tekijään. mää paan siittä kuvaa heti ko saan Marilta niitä. Se tulee muuten kuvaan sitä hesan reissuaki. Son kova mimmi ajaan eestaas :D 

TaruVee

Mun Lahjakas lapseni. selkeesti äiteensä tullu :D

Soli siinä ste

Tänää oli SE päivä. Kuvattiin tota Inhimillistä tekijää. Ei eres jännittäny kovin. Selkeesti siis mun hommaa toi telkussa olo. Mulle siis oma show , eiksjee? Halusivat mut tohon ohjelman traileriinki, Se meni jotenki että pari vuotta sitten sain adhd diagnoosin, silloin sain järjestystä kaaokseen. .  Mutta kanssavieraat oli siis ihan (yli)hyviä. (ihan Pekan mieliksi ny piti kirjottaa seki). Mari sai hyviä kuvia näyttelyyn ja Tarppaki pääs kattoo Pikku2:n nauhotuksia. Asiaa olis kyä ollu toisenkin ohjelman verran :)

Mukavata oli kaikenkaikkiaa.

Ohjelmaha tulee pihalle siis 23.10. ja pariin otteeseen vissii uusintanaki.
Sillä silmällä voi muute kattoo lauantain Talenttiaki. Siinäki voi olla tuttuja.

TO- DO (or not to do)

tää plokin näkymä o menny ny nii erikoiseks että kestää kyä tottua tähä.
Mun tartteis tehrä muutaki. siitä sain irean tehrä elämäni ensimmäise to-do listan. Se menee näin: 
tee korjua messuille myyntiin
järjestele kynttilät tarjoiluvaunun alahyllyllä
pyyhi pölyt tv-tasosta
kerää lelut
kerää vaatteet
kerää roskat
kerää dvdt lattialta
tyhjää sohvat
vie matot ulos
imuroi
moppaa
vie roskat
pese olkkarin toinen matto
vie kaikki vaatteet olkkarin pöydältä takas vintille
siivoa vintit (3)
viikkaa vaatteet hyllylle
erottele pienet pois
vie makkarista ylimääräset vaatteet vintille
pura häkkisänky
vie astiat keittiöön
siivoa työpöytä
siirrä hyllystä tavarat kaappiin
pura hylly
vie pois
imuroi ja moppaa makkari
pese verhot
pese ikkunat (14)
vaihda petivaatteet
pese petivaatteet
vaihda järjestystä
siirrä kuvat tietokoneelle yhteen kansioon
siivoo hetan huone
järjestä vaatteet
vie kaapi eteisestä johonkin
etsi pyykkikorin korit
siivoa vessa
tee lampunvarjostin makkariin
eti hetan dvdn kapula
siivoa tasot keittiössä
tee leipää
kastele kukkasia
vaihda verhot
siivoa jääkaappi
järjestele lääkekaappi
järjestele kuiva-ainekaappi
järjestele kattilakaappi
siivoa kuisti
siivoa piha
kerää omenat
kerää marjat
pese ulkona olevat matot loppuun
pese auto
kerää marjat
tee liitutaulu
maalaa hetan huone loppuun
päivitä blogi
pelaa bingo/fish wralngler/bejeweled
lue mailit
tee ruakaa
syä
hae posti
maksa laskuja
käy kaupassa
ruaki eläimet
pese pyykkiä
lämmitä pannuhuaneessa vesi
leikkaa korttipohjat.
ompele
virkkaa
kudo
piirrä
maalaa
tee reppu
korjaa vaatteet
tee vaatteita
opeta tarulle tekeen vaatteita


nää ny tuli istumalla miäleen. melkonen lista hei pyärii pääsä aamusta asti. Tähän siis on ihan ajatus, sen sain täältä,  Marian Ordinare-blogista.  Eli ajatus on tämä:
1. Kirjoita lista kaikista tehtävistä, jotka mielessäsi pyörivät. Asia voi olla iso tai pieni, tehtävä tunnin sisällä tai ensi vuonna. Kirjaa kaikki tajunnanvirtamaisesti. Eräs tuttavani nimesi tämän “aivo-oksennukseksi”. Sana ei ole kaunis, mutta kertoo tehtävän luonteesta ja tarkoituksesta, saada pää tyhjäksi.
2. Kun lista on valmis, jaottele tehtävät neljään kategoriaan esim.:
- tänään tai tällä viikolla tehtävät
- 2 kuukauden kuluessa tehtävät
- tänä vuonna tehtävät
- ehkä/joskus tehtävät
Jo pelkkä tehtävien listaaminen helpottaa kuormaa. Asiat selkenevät ja saavat mittasuhteet.

enno kerenny viä tekee muutako listaan. Aattelin jos teen ste tosta semmosen että viikottain tehtävät, kerran tehtävät joskus tehtävät jutun ja teen ste kiinnostuksen mukaan pois  niitä siittä. Paitti akuutiti. niinku noi messut, ne o jo kahen viikon päästä. mutta onha mulla viä kaksviikkoo (vaikka huurmykke siis).
voin sanoo että kiire tulee. ni.

Mutta tää ajatus tästä listasta oli siis joskus aijat sitte se, että tää pyäri ekan kahvikupin aikana päässä. ja tehtävää niimpalio etteä musertuu ton alle, joten ei saa aikaseks mitää. ko siihe lamaantuu. ny soon pois päästä. voin siis juara kaffeeni rauhas. aamen.

Me Naiset ja Inhimillinen tekijä

Tulinny tännekki hehkuttaan, ko musta onnii hianoo, että en turhampäite näitä juttujani vouhota. Viimeviikon Me Naiset kirjotti musta ja Mitestä hyvän jutun. Ja Inhimillisen tekijän taustatoimittaja oli Mari Petäjälle soittanu että haluaa tehrä juttua kans, ja Mari oli mua ehrottanu haastateltavaks. ½h ste juaruttiinki niitä näitä . Olisimmää nii otettu jos mää sinne telkkariinki tän tilani kans pääsisin. Miätivvaa semmosta, että mahtaako se lähetysaika piisata mu jutuille, ko se sano että siä o 2 muutaki. saakohanne suuvvuaroo ikänä? Silminnäkijäki oli kiinnostunu, orottelen uutta yhteyrenottoo siltä tuattajalta.

 Piretää ny peukkuja eiksje.

Mua toi ny jännitä yhtää, mutta se jännittää , että huamenna o talentin karsinta. vaikkemmä lavalle mekkää. Joskus kyä oon herkutellu ajatuksella standup-komiikasta. molisin varmaa hyvä siinä. tai näimmä itte luulen. Jännittää niin, ettemmä saa mitää aikaseks. mun piti tuccaki väriätä jo päivällä ja kello o  jo noi ja mä o viä näi. :D Kovin tota mun toista plokia luetaa. 1628 kertaa 1.-11.8.2011. sommummiälestä palio.

Saimmä sevverra aikaseks, että varasin Äitimaa messuille pöyrän, men myymää noita romppeitani sinne. koruja ny lähinnä ja tairampa pari ennustustaki viä vetästä. non enskuu pualevväli paikkeilla. että teretulemast ste sinnekki. voin vaikka jakaa nimmareita :P

Talenttia ja talenttia

Mä ilmotin ton Tarpanterin talenttii. tai siis itte se sinne oli menosa. Tarkotuksena olis vetästä toi Marileen Kaselaanin Rahutu tuhkatriinu. sen se veti siä Koululaisen Tähti-kisassaki. tänää pyysin ton Land of Tales pändin tyyppiä josko se sais taustan väännettyä tosta jonnan tykkään susta piisistä. solis niinku nenä päähän tolle. ko eio laps sillai lastenlaulumeiningillä , muttei mikää aikunenka. ni tommone välimallin piisi. 

Mon kovasti värkänny noita kutistemuavikoruja . ihan o hyvin onnistunu.

löysimmuute siinoperista semmosta siirtomassaa. mä kikkailen silläki , pitää vaanny orottaa kuivumista..

Musiikista muute sevverra viä, että hanna pakarinen laulaa että:

Ei perhokalastus mua kiinnosta
mut koskessa seison kumisaappaissa
onpa tosi kauniin oranssi
toi sun uus black & deekeri
häämatka, välimeren aurinko kimmeltää
Gran Prix Monaco
pakosarja,nokka-akseli,spoleri
ja vanteet joululahjaksi

jäin meinaa miättiin,. että miks  v*tussa tarttee siä koskessa seisoo kumisaappaisa. mä ainaka lähre sohjoo juaksee vaikka toi hakala sinne menis kuinka. Saa mennä jos semmosesta tykkää. minen tykkää. oli tosa p ja la yät nässyllä josai uistelujutuisansa. tuli sunnuntaina tuli päivällä vasta. siis koko yän siä ajamasa ympäri. mutta eipä sekää varmaa tykkäis nysvätä noitten kutistemuavien paris. että kukin tehköön sitä misä o onnelline. ni.

"Annat usein toisille ihmisille tilaisuuden tehdä sinut onnelliseksi, mutta monesti he eivät tee niinkuin toivoisit.Miksi? Siksi että vain yksi ihminen voi olla vastuussa sinun ilostasi ja onnestasi ja se olet sinä itse. Muut voivat vain jakaa onnesi. Sinun ilosi löytyy sisältältäsi" -Lisa Nichols-

ADHDn kasvot

Mää oon varmaa sanonukki, että mon tän naamani kanssa siinä Mari Petäjän valokuvarojektisa mukana. Siitä tulee varmaa muute kirjaki. Kuvataa täsä viä tää vuasi, mua ja neljää muuta muijaa. Oltii tosa sunnuntaina ottaas kuvia tua Jämpällä. siks siä ko mon hei siältä kotosi.
Mä postaan tähä pari mun suasikkia.

Tää kuva on ihan kyä mun omaa kikkailua.  Toki orikinaali o myäs Marin kuvaama.

Son mummiälestä hyvä irea tommone aadeehoodee pistää kuviks. ko ei sitä välttämäti naamasta nää kellä se ny si o. ko muutenki tuntuu oleva hankala riaknosoitava. toine mikä muute o hankala saaha diaknoosia. o toi kilpirauhase vajaatoiminta. siitä voi lukee täältä Tiinan ylläpitämistä sivuista : http://www.kilpirauhasenvajaatoiminta.fi/

Mää täsä orottelen tota Me Naiset -lehren juttua oikoluettavaks. non uhannu että tulis vkon 30 lehtee.
Sitä sitte orotelles. menee ko jäitä polttelis.


Mä ko olin innostunu tosta kutistemuavista ni ny näyttäs että joku muuki siiton innostunu. siihemallii tulee kyselyjä. mutta yhret koirakorut oli kyllä yks yli muitte.

askarrellaa paskarrellaa

Kyä normaali ihmine varmaa muuta tekis mialummi ko askartelis koko lavvantaiehtoo. mutta kuten taas arvata voi, ni mää innostun kovinki kaikesta. tänää vuarosa oli kutistemuavi joho törmäsin tua sinellissä. mä muistelisin että joskus kakarana oon semmosta tehny joskus. onse hianoo ainetta. A4 levyinä myyrään. siihen ste vaa piirretää ja pistetää uunii. siä se kutistuu :D. teimmä yhre avaimemperänki mutta mä myin sen jo heti ko oli halukas ostaja :D soli muu vaara-liikennemerkki ja siinä lisäkilpi-adhd.

 

Oli siä ihmisillä hauskaa ko Mari Petäjän ADHDn kasvot valokuvarojektia kuvattiin samalla :D mää istua pönötin lasten autokärrysä ja tööttäilin jonosa. mä vihaan jonottamsita. mä valkkaan aina väärän kassan. sen joka ei kulje ikänä mihkää. yleensä mää vaa jätän kamat siihe ja lähren nosteleen. varsinki jos joku lähtee siitä jonosta punnittee jotain tai ne alkaa tusaan ja nysvään muuta siinä. kassalla pitää olla nopee ja ripee. eri asia on ste lähikauppa tai kikkari jos ei o jonoo ni voi jäärä juaruilee.

Ajatuksen asialla

On ollu puhetta onnellisuuresta.

ja on ollu puhetta tulevaisuuresta.

Mä oon uskonu jo pitkään että voi itte määritellä tulevaisuutensa. toi täti puhuu tässä asiaa, jopa hei mää ymmärsin tällä kiälitairolla.

Louise Hay:llä on you can heal your life juttuki 10x 10min pätkissä, se kannattaa kattoo kans. 8/10 osassa tyypit puhuu elämäntehtävistänsä ja että miten niihin pääsee. jos näkee ittensä vaikka puhumassa isolle yleisölle, ei tarvi murehtia, että kuinka ja miten. voitas ajatella että oot pisteessa A ja se kuvitelma olis piste D. pitää vaan ottaa askeleet B ja C että pääsee sinneasti. jokainen kokemus on tärkee. mä itte uskon, että piänet vinkit ja ahaaelämykset on niitä askeleita. Oli se sitte päähänpisto lähtee johki, tai soittaa jollekki, tai vaikka vaa seikkailla interneti ihmeelises maailmasa.

Kyllä mä senki ymmärrä että varmaa pualet jokka tätäki lukee että huuhaata ja että mon sekasi. varmaa niinki, mutta mä itte kyllä oon kävelevä esimerkki tästä. ja mulle riittää että mä itte uskon. :D Kyllä mä nään itteni puhumassa yleisölle. siitä en tiärä miten ja kuinka se tapahtuu. mutta sitteppä naamakirjassa tultiin kysyyn että haluanko mennä vetään luennon. vastasin heti että joo. Tai tuli maili oikosevääränkautta, että Mari Petäjä ettii adhd-ihmisiä valokuvarojektiin. tartuin siihen, sitä kautta tuli Tulvan haastattelu. ja tiä mitä kaikkee viä. toivon että EDUCO-messuille pääsen luennoitteen opettajille. yhteevetona siis että oon tarvinnu oman elämänpolkuni siihen että on valmiuret päästä pisteeseen D tai Ö. Mutta se on vaatinu ajattelutavan muutoksen. mitä haluan ajatella. mitä haluan ja miten sen ajattelen. Tai niinku tossa louise hayn jutussa nää naiset kertoo, jos haluaa kirjottaa best sellerin, voi ajatus kirjakauppaan poikkeemisesta olla se sysäys että osuu silmään kirja "miten kirjotat kirjan" (mä muuten tartteisin semmosen. tai jonku joka kirjottas mun pualesta.. anyone??)

menipä taas sekavaks. ja vakavaks. mutta tämmöstä tää välillä o. :D

Lauantai-illan ajankäyttöö

ei olis uskonu kovin äkkiä vaikka vaa viisvuatta sitte että istusin kotona lavvantaiehtoona ja kattosin tangomarkkinoita telkkarista. on seki ihme ny ste nähty.

kovin on saanu palautetta ettei tätä plokia voi lukee ko oonnii vaikee selekosta.

jos ny ste kaikki kommentoi onko pualesta vai vastaa että muutetaanko ulosantia vai nou.

no, siis aloin miättii tota että jo on tangomarkkinat. että miksei vois olla valssimarkkinat. tai funkkimarkkinat. vois olla komeenpi titteli joku punkkiprinssi.
kuka senki sitte tuamaroittis? läjä äijälä?

mä olimmuute piänenä punkkari. mulla oli keesi. väriä en sa ko oli kaikevvärine. ja eriksee ja yhtäaikaa. mua haastateltiinki sillo muute aamulehteen. taitaa olla se juttu jossai tallessaki. siis sillo jo ollu linssilure.

pääsimpäs taas lempiaiheeseeni eli itteeni :P mua kävi Me Naiset-lehdestä haastattelemasa keskiviikkona. mä siivosin ihan håmåna kaks päivää. ei muute ny uskos ko kattoo tätä olkkariaki. mutta se johtuu siitä että innostuin tosa niputtaan Hetan vaatetta ja kuvasin ja pistin huutonettii myyntii. arvakkaa onko noi kasat tosa ny ste olkkari matolla orottamas että jatkaisin...

läpyt sille sanois tarppa ja verettäs ylävitoset :D

se lähti muute viikoks isilään. kuinkahammä osaan olla. sillo semmone cheerleader-leiri. jos se semmosesta innostus ni alkaa varmaa syksyllä ste sitä. siitä saa esiintymiskokemustaki. tairampa linkittää se laulua tähä LINKKI

sitä harmitti ko mua onny haastateltu viitee lehtee ja syksyllä men silminnäkijäänki että ko sitä ei. mutta koitin sanoo ettemmäkä ollu kukaa 12 vuatiaana, tai korkeintaan olin noupadi.

kaveri kysy että kuinka kekkasin omaa adhdtani tarjoilla lehtiin. mutta siinä se vitsi piileeki ko enno mihkä ottanu yhteyttä :D paitti silminnäkijää mutta se oli siks ko se lääkekorvattavuus poistettiin aikusilta ja mua otti se päähän. mulle on siis selkeesti kysyntää. ja kaikille mun addikavereille. meiton varmaa 200 000. diagnoosilla ja iliman. täsä o tyäsarkaa koittaa kääntää ihmisten pää siitä ettei kaikki juaksentele. mä en nosta eres bercettäni sohvasta lääkkeettömänä jos ei o pakko.
ni.

ahaaelämyksiä

mulla ko o ollu toi kysely tosa että mistä haluatte että mä kirjota ja enite onny saanu ääniä tällähetkellä toi adhd.

no mä otan tähänny tyänalle semmosen käsityksen ko aika-

mä en käsitä ste aikaa ollenkaa. jos pitää tehä vaikka joku homma, vaikka ny siivota ko soli sitä mu lempipuuhaa, ni mä jätän monasti alottamati ko ajattelen että menee johki pikkuhommaa monta tuntia.

no tuli seurattua tota himohamstraajia. siinä se psykologi kysy siltä jannulta, jolla oli joku kaappi siivoomati, että mitä se luulee, kauanko siihen tyhjän kaapin siivomisee menee aikaa. se jannu sano että varmaa tuntitolkulla.

mä nyäkyttelin että pitää paikkansa. joo.

no se naikkonen sano että 10min.

sanoin että shutthefuckup. ei varmaa me. ja ne siivos sen vissii siihe kymmenee minsaan. Tää ahaaelämys johti siihen että aloin miättiin että paljoko o palio.
mä vihaan siivoomise lisäks tota polttopuitten pannuhuaneesee tuamista. ja pistin cd:n pyärii ja aloin pitkinhampain vääntää niitä puita sisälle.

ste olin ainaki tunnin niitä vääntäny ja otti päähän, aattelin että lopetan.ja men yläkertaa. ste kelasin että KUINKA kauan mä tein sitä, montako piisiä ehrin kuunteleen. kolome. joo. tein siis sitä hommaa hei maksimisaan 12minuuttia. nöyränäplikkana ste vaa jatkoin roudaamsita.

isommas mittakaavassa jos on aikaa viikko tehä jotain vaikka maanantaista sunnuntaihin. ni lauantainaki mon sitä miältä että mullo viä viikko aikaa. kunnes sunnuntaina tajuan että voiperkele. ja kauheella hädällä kyhään jtn kasaan.

tähän auttaa mulla kaks juttua.

taim aut heti aamulla. mun ei tartte tehä kaikkee tänään eikä kerralla.
toine juttu, että asia kerrallaan. ko adhdt tiätää- alat siivoon vaikka olkkaria, ja laitat jonku tavaran johki ja siinä o joku juttu ni ste alkaaki tekee sitä ja si muistaa että ainii mä siivoon, ja viän sen taas johki paikallee ja matkalla ajattelen että viän roskat ja ste men pihalle se juttu toises käres ja roskat toises. jätän pussin pihaan ja men viämää sisään sitä mikä ei pitäny ottaa mukaa ja tätä ihme säätöö on iltaan asti. lopputulos se, etten okka siivonnu, roskapussit o pihas ja kaikkee rojektia on tehty vähä.muttei siis mitää valmiiks asti.

keskityn siis siihen että asia kerrallaa. eka vaikka vaa lattiat. sitte pöytä kerrallaa. ite teen nii että kuljen pyykkikorin kans eka ja sitte roskapussin kans, ja sitte tyhjämpussin ,mihi kerään leluja. ainako saan jonku etapi valmiiks voin pitää taukoo. eli roikkua naamakirjassa. tai juara kahvia.

mutta sillai ymmärrän aikaa. ku suhteutan sen musiikkiin. koitimmä sitäki että mainostauot siivoisin muttei sollu hyvä juttu. tai ste mä maksan esikoiselle että se siivoo.

ÄITE

Semmonen ko äite tai hyvä suhre äiteen ei o muuten ihan ittestään selekee juttu.

Mä olin varmaan maailmana kamalin kakara EVER.

Paitti omasta miälestäni tiätysti.

Noi eros varmaa suunnillee sillo ko olin joku vuarevanha rääpäle. molin kova touhuaa sillo jo. mä tiputin telekkarinki päälleni ko koitin pelikortteja ottaa. jalka meni poikki ja toi mun sissiäiti kanto mua varmaa koko aja. varmaa vessaski pitäny sylisä.

mun lempipaikka oli kirjahyllyn alakaappi. siälä mä istuapönötin aina. (olen siis sittemmin kyllä tullu kaapistaki. heterona.) Kesäsi kyllä molin palio isäni tykönä. sekää ei o kyllä heleppo ihmine. ei. se hakattii joskus sillon ko olin seittemän, se halvaantu koko oikee puali. kakarana nauratti usein ko se sekoili sanoisansa. kananpoika = kanankoipi. mutta silti olin omasta miälestäni kiltti. mitään en tehny pahuuttani kyllä.

Jämijärvellä olin kesää viättämäs sillo ko molin saanu just silimälasit. noli semmoset pualinaamaa ja punaset. niisä oli semmonen naruki ettei vaa huku. olivat kerpeleen kalliit. no, olin siis joku menos siis neljännelle, ja siis uimakoulussa. halusin näyttää isoillepojille että määpä uskalla ko muut ei, siis hypätä siältä viirestä metristä sinne järvee. hyppäsin toki ne silimälasit pääs. non viäki siä järvempohjas.

mutten tehny pahuuttani. enkä ilikeyttäni. e. ei tullu miälee että ne ny vois purota ko niisoli ne narukki.

nii, siitä äiteestä. varmaa se tonki tapaukse jälkee kiitteli että ihana ko onnii järkevä ja hualehtivainen toi laps. nii-i. varmaa huakaili vaa.

oli mulla kaikkia muitaki päähänpistoja. lährin suutuspäisäni polokupyärällä ajaan 25km. kyllä otti päähä. vitosella liftailin pitkimpoiki. jos oli kaveri mukana ni toine saatto olla tiän toisella ja mä toisella puale. sinne mentii mihkä ekana päästii. ikää oli 11-12. varmaa äiti sai hyvin nukuttua..

ei ollu kännyköitä eikä mitää millä soitella. ei varmaa ettiinkä kannattanu lähtee ko tiänny mihkä päi satakuntaa olis pitäny kullonki mennä.

kasiluokan käytännös jäti valla välii. tipuin kärryltä ainaki matikas, fykes ja kielissä ni huvittanu mennä ollenka ste. kuviksentunnilla kävin aina. seiskalla voitin särkänniemen järkkäämän kuviskisan. soli kova juttu se.

mä oikeestaan muutin himasta sillon kasin keväällä, aloin seukkaan yhen itteeni 6v vanhemma jannun kans. emmä pitäny mitenkä erikoisena sitä, se jelppas vähä koulun kans, tuli sitte käytyä ysi kuitenki. kuraattori haki mut kouluu, ko emmä jaksanu sinne muuten lähtee. kauhee matka kävellä. ja kauhee mäki. ei. mä en kävele.

ommä varmaa ollu murheenkryyni.

mutta omasta miälestäni hei olin sitä miältä että mä mitää väärin tee, vittu muut on vittupäitä eikä tajua mua. ni. molin kova angstaan. leikkasin irokeesinki. soli komee.

sitä vaihetta kesti sitte sinne teini-iän loppuun. voi äite parkaa. varmaa kuuli jokapualelta kaikemmoista. musta ja kasvatuksestansa.

Oli siinä meirä välisä kaikkee muutaki mutta ne ny ei kuulu tähä.

Sitä mä alumperin olin siis kertomasa että on sillä ollu kestämistä.mutta onse kestäny.

son huumorimiäs. äite siis. mä soitin sille eile ko repesin ku löysin yhren pairan, jonka ajattelin sille synttärilahjaks.

(TÄMÄ MUMMO VITUT VEISAA
Saa taas sukulaiset hävetä.)

mutta mun äites onki rokkia. <3

Pohrintoja

Mon muutamaa asia pohtinu täsä parinapäivänä.
Enstennäki semmosta. että menimmä minkä vaa ni mä saan olla kyä rauhas.
annan kaks esimerkkiä.
molin sitä tuksua tosa taannoin kattomas siä paarissa kangasalla. no, istuin semmosesa sohvaryhmäsä nurkasa keskenäni.

jos joku ei viä tiärä, ni mon satakuntalainen. meillä on siä montaki tapaa, yks niistä on että ei puhuta viaraille. toine o että me ei pyyretä apua mutta ei me sitä kyllä annetakka

nii, palatakseni siihe, että sihä sohovasa istuanyhjötin, ni paari alko täytyy ste. ko mähän olin varuiks siä ajois. (siis kahreksalta. ko harri vei mut sinne ennenko meni oviapianks itte.) säästin siinäki taas rahaa ja hermoja ko tarttenu pussilla alkaa hiaroon sinne. niin . asiaanny. se paari alko täyttyyn, ja oli niimpalio jo porukkaa, että kaikki ylimääräsekki seiso. mä istuin yksinäni 3 istuttavalla sohvalla ja siinä oli viä 3 palliaki pöyrän ympärillä. ni ei jumankauta kukaa tullu istuu tuntikausii. ihmettelinki oikee. mon varmaa nii vttumaisen näköne että kukaa halunnu.

siinä me ollaa, mä ja tuksu. jei.
siitäki reissusta olis kertomista vaikka mitä :DD.

no palataanny asiaan. toine esimerkki oli tosa sunnuntaina. oltii kattoos ko toi harri pelaa jenkkipalloo, ni sen peliä. oltii kakaroitte kans katsomossa. siihe koko penkkirivii tullu kukaa muu. kyllä ne istu muisa penkeisä ja ylimääräset meni viä hei nurtsillekki istuu. mutta siihe ei tullu kyä kukaa.

mutta ei se mua haittaa. ompa tilaa. palio.

jumankekka

mun ploki teki eilen jonku massaräjähryksen.
sitä luettiin hei 288 kertaa mon ihan äimänä.
Syypää tähän tiätysti oli toi Maria. se on tosi pätevä mimmi järkkään kämppiä. sillä on semmone virma ko ORDINARE
(jopa mun lontoonkiälen opiskelulla osaammuuten yhristää sen järjestykseen.)

Mutta nymmä kiitän ja kumarran ko soli kovin kiltisti tehty, linkittää mun riiliinhakumiätelmän omille sivuilleen tonne naamakirjaan.

pitää ny sanoo viä että ste mun tota samaa plokipohrintaa oli linkitetty eile 38 kertaa pitkin naamakirjaa. mon kohta hei yhtä suasittu ko juha vuarine.

mutta pääpointti täsä ny oli siis KIITTÄÄ. ja mainita että

kyllä näitä kirjotuksia saa kommentoirakki. ja linkittää. ja kertoo kaverillekki jos näitä on mukava lueskella. nää on kaikki tositapahtumia ja tosissaa miätityjä juttuja. mitää enno keksiny. omalla nimelläniki kirjotan muute kaike lisäks. mut löytä naamakirjastaki. KLIKKAA VAIKKA TÄSTÄ

Hyvä Terveys 1/2011 Vähän vinksin vonksin

Teksti Susanna Chazalmartin

”Ymmärrystä ei herunut”

Päivi Tasala eli 30 vuotta tietämättä, miksi ongelmat tuppasivat aina kasautumaan ja elämä oli yhtä ryntäilyä asiasta toiseen. Vasta adhd-diagnoosi sai palaset loksahtamaan kohdalleen.

”Yritä rauhottua!” Sen neuvon pitkään adhd:sta tietämättään kärsinyt Päivi Tasala, 32, on kuullut usein.

Koulussa levoton tyttö sai pian häirikön leiman, vaikka levottomuus oli suurimmaksi osaksi sisäistä. Hän istui harvoin kasvot liitutaululle päin, eikä jaksanut keskittyä kuuntelemaan opettajan puhetta. Turhautuneena hän saattoi huvittaa itseään laskemalla kuinka monta kertaa opettaja sanoi ”eiks niin” tai seuraamalla ikkunasta ohikulkevien ilmeitä. Kuvaamataidon tunnilla tyttö loisti, mutta erityisesti matematiikka ja kielet menivät penkin alle.

”Älystä se ei ollut kiinni, mutta kun en saanut ajatuksesta kiinni ja putosin kärryiltä, siellä oltiin. Sen jälkeen kiinnostusta ja motivaatiota oli enää turha hakea”, Päivi kuvailee.

Parhaiten Päivi pärjäsi koulussa silloin, kun oppilaita oli vähän. Kahdeksannella luokalla hän toivoi itse pääsevänsä tarkkailuluokalle, jotta olisi saanut keskittymisrauhaa. Kun se ei onnistunut, poissaoloja alkoi kertyä. Yhdeksännellä luokalla koulukuraattori haki Päivin kouluun joka aamu ja niin yläaste tuli joten kuten käytyä. Peruskoulusta Päivi siirtyi kauppaopistoon, jossa opiskelu tuntui alkuun innostavalta. Marraskuun paikkeilla aamuherätykset alkoivat tuntua ylivoimaisilta ja hän keskeytti. Sama toistui seuraavana vuonna ammattikoulussa.

”Koulut venyivät monivuotisiksi, mutta kauppaopistosta sain lopulta todistuksen. Ammattikoulussa olin vaatetuspuolella ja tein töitä kauhealla tahdilla. Kun sitten jouduin odottelemaan muiden töiden valmistusta, turhauduin täysin. En halunnut lopulta todistusta ammattikoulusta ollenkaan, sillä minut olisi laitettu työvoimatoimistosta jonnekin tehtaalle ompelemaan vasemman hihan saumaa, enkä todellakaan olisi pystynyt sellaiseen.”

Tahatonta alisuoriutumista

Adhd:sta kukaan ei puhunut Päiville silloinkaan, kun koulumenestys alkoi laskea ja mukaan tuli impulsiivista käyttäytymistä.
”Tyttöjen vain oletetaan pärjäävän. Kun pärjäsin omalla tavallani, minut leimattiin vaikeaksi tapaukseksi. Ymmärrystä ei herunut.”

Neuropsykologi Mia Nykoppin mukaan tarina on tavallinen juuri tyttöjen kohdalla. Diagnoosikriteerit on tehty pojille, joiden ongelmat näkyvät helpommin ulospäin. He ovat useammin ylivilkkaita häiriköitä, kun taas tytöillä ongelmat painottuvat monesti tarkkaavaisuuteen ja oman toiminnan ohjaukseen. Tytöt myös helposti sinnittelevät pitempään ongelmansa peittäen.

”Usein lapsella tai nuorella on itsellään epämääräinen tunne siitä, että jokin on vialla. Hänellä voi olla oppimisvaikeuksia ja keskittymiskyvyn puutetta. Monesti adhd-tytöt ovatkin alisuoriutujia, jotka eivät onnistu ottamaan kapasiteettiään käyttöönsä. Tätä kompensoidakseen he yrittävät kahta kovemmin.”

Erilaisuuden tunne johtaa Nykoppin mukaan helposti itsetunto-ongelmiin. Kaverisuhteita ja harrastuksia on vaikea ylläpitää, sillä adhd tekee ihmisestä lyhytjänteisen ja malttamattoman. Toisaalta tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta, kuten Päivin tapauksessa, johtaa saamattomuuteen ja energian puutteeseen. Koska myös tulevaisuuden suunnittelu on useimmille vaikeaa, johtavat ongelmat kaaokseen niin arjessa, opiskelu- ja työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Seurauksena on usein masennusta ja ahdistusta, joita osa lääkitsee päihteillä ja epäsosiaalisella käytöksellä.

Epäonnisia päähänpistoja

Päivi jatkoi tempoilevaa elämäänsä opintojen jälkeen. Hän sai lääkityksen masennukseen, vaikka tunsi olevansa monessa suhteessa jopa yltiöpositiivinen. Parikymppisenä hän tapasi miehen, jonka kanssa sai lapsen. Pari erosi useita kertoja ja palasi taas yhteen. Kuten aina, pysyvän ihmissuhteen muodostaminen oli Päiville vaikeaa, eikä edes lapsen syntyminen helpottanut sitä.

Samoihin aikoihin Päivi sai, omien sanojensa mukaan ”jälleen kerran” loistoidean: hän päätti perustaa yrityksen.

”Aloin tehdä tatuointeja. Kokemusta minulla ei ollut, mutta uskoin että työ opettaa. Otin lainaa ja lähdin täysillä mukaan. Samaan aikaan tein töitä ravintolassa. Muutaman kuukauden päästä olin aivan raunio. Painoin 48 kiloa ja elin kahvilla. Kun tajusin, ettei yritys elätä, vaan päinvastoin köyhdyttää minua, oli pakko nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa.”

Sen päähänpiston seurauksena Päiviltä menivät luottotiedot ja terveys. Laskuja Päivi ei edes avannut, koska tunsi itsensä niiden edessä voimattomaksi. Yrityksen kaaduttua ja lopullisen eron miehestä tultua Päivi päätti vaihtaa maisemaa. Paikka valikoitui Päiville ominaiseen tapaan tikkaa heittämällä.

”Otin kartan ja heitin sitä tikalla silmät kiinni. Tikka osui Ylöjärven kohdalle, mutta koska sieltä ei järjestynyt asuntoa, muutimme lapsen kanssa Tampereelle. Siellä jatkoin sekalaisten töiden parissa, pisin työsuhde kesti muistaakseni puoli vuotta.”

Hämmentävät velvollisuudet

Nykoppin mukaan aikuistuminen ja erityisesti lasten saaminen ovat adhd-naisille yleisesti stressaavaa aikaa. Naisilta odotetaan tässä elämänvaiheessa monen asian hallitsemista yhtä aikaa, mikä voi tehdä arjesta kaaosta. Vaatimusten kasvaessa ongelmat usein kasaantuvat ja psyykkiset oireet korostuvat, peittäen joskus kokonaan alleen varsinaiset adhd-oireet.

Tutkimuksiinkin aikuiset hakeutuvat yleensä muiden kuin tarkkaavaisuusongelmien vuoksi. Syynä voi olla esimerkiksi pitkään jatkunut masennus tai ahdistus. Joskus vasta oman lapsen saama diagnoosi herättää pohtimaan omia ongelmia.

”Epäonnistumiset ihmissuhteissa ja työelämässä, sekä vaikeudet elämänhallinnassa saattavat nolottaa ihmistä niin, ettei niihin uskalleta hakea apua. On helpompi vedota vaikkapa masennukseen.”

Nykopp kertoo adhd-naisen keittiöstä otetusta valokuvasta, jonka eräs kouluttaja oli luennolla näyttänyt: tiskit tulvivat tiskialtaasta, pöydällä oli laskupinoja, kodinhoitohuoneessa näkyi kasoittain pestyjä ja pesemättömiä pyykkejä. Nainen seisoi kaiken tämän keskellä hiukset sekaisin ja hämillään, lapsi jaloissaan.

”Tällaista kuvaa adhd-naiset yrittävät usein peitellä viimeiseen asti”, Nykopp sanoo.

Päiviä kuvaus hymyilyttää – se voisi olla hänen kotoaan kaksi vuotta sitten. Paljon muitakin merkkejä arjenhallinnan vaikeuksista oli ilmassa, mutta Päiville kävi juuri niin kuin Nykopp kertoo: vasta 10-vuotiaan tyttären adhd-diagnoosin myötä Päivi alkoi kelata omaakin tilannettaan tarkemmin.



”Tytär on juuri kuin minä. Hän saattaa jumia jonkun asian pariin totaalisesti ja olla toisessa tilanteessa impulsiivinen ja räjähtelevä. Kun hänen diagnoosinsa ja lääkityksen myötä saimme arkeemme helpotusta, tajusin, että minun oli haettava apua myös itse.”



Arki haltuun



Päivi listasi ylös tilanteita, joissa hankaluudet näkyvät. Lista oli pitkä ja joukossa nyt jo itseäkin naurattavia kohtia, kuten vaikkapa se, että hän joutui keittämään tutit varmuudeksi 10 litran kattilassa, koska poltti ne niin usein pohjaan pienemmässä. Entä mikä siinäkin oli, että laskua ei saanut maksetuksi, vaikka oli sisällä nettipankissa, tai maahan pudonnutta suodatinpussia nostettua, vaikka siihen oli vähän väliä kompastua?

Päivin onneksi hänen kohdalleen sattui ymmärtävä ja asiantunteva lääkäri, jonka johdolla diagnoosi varmistui nopeasti. Päivi pääsi terapiaan, jossa etsittiin yhdessä keinoja elämänhallintaan ja aloitti Concerta-lääkityksen. Hän tietää, etteivät kaikki suhtaudu lääkkeisiin suopeasti, mutta hänen kohdallaan niillä on ollut arkeen suuri vaikutus. Puolisolleen hän on yrittänyt selittää, että lääkkeettömänä päivänä päässä on kasa heinää sikin sokin, kun taas lääkkeiden avulla heinät ovat paalattuina ja järjestyksessä riveittäin.

”Lääkkeen otettuani ideointikykyni ehtyy, mutta pystyn keskittymään vaikkapa siivoukseen niin, että saan tuloksia aikaiseksi. Ennen saatoin vain istua sohvalla ajatusten poukkoillessa sinne tänne ja ihmetellä kaaosta, jonka läpi kulki polku ovelle. En kerta kaikkiaan tiennyt mistä aloittaa. Nyt otan varttitunnin siivousurakoita tai valitsen talosta sen osan, jonka siivoan valmiiksi. Palastelemalla töitä olen paljon tehokkaampi ja tulen itsekin hyvälle mielelle saadessani homman loppuun.”



”Nykyään pystyn keskittymään vaikkapa siivoukseen niin, että saan tuloksia aikaiseksi. Ennen saatoin vain istua sohvalla ja ihmetellä kaaosta. En kerta kaikkiaan tiennyt mistä aloittaa. Nyt otan varttitunnin siivousurakoita tai valitsen talosta sen osan, jonka siivoan valmiiksi. Palastelemalla töitä olen paljon tehokkaampi ja tulen itsekin hyvälle mielelle saadessani homman loppuun.”



Pienen identiteettikriisin adhd-diagnoosi silti sai aikaan. Itsestä luotu vitsikäs kuva ylilaiskana sählärinä piti hylätä ja ottaa tilalle uusi adhd-identiteetti, jolla olikin mahdollisuuksia pärjätä.



”Joskus on päiviä, että haluan kapinoida sitä vastaan, että minun pitää lääkkeitä syömällä sopeutua tavisten maailmaan. Ei suorittamiskeskeinen ja tarkkaan aikataulutettu elämä ole minusta mikään tavoittelemisen arvoinen asia. Mutta kieltämättä elämä on nyt paljon helpompaa. Olen jopa löytänyt rutiinien merkityksen arjessa, vaikka aiemmin en halunnut kuulla puhuttavankaan mistään niin säännönmukaisesta.”



Pystyn sittenkin!

Mia Nykopp korostaa, että diagnoosin löytyminen ja sitä myötä tarkoituksenmukaisen hoidon saaminen voi olla adhd-aikuiselle ratkaisevan tärkeää. Tärkeintä on auttaa ihmistä löytämään vahvuutensa ja vahvistaa näin itsetuntoa.



”On väärin ajatella, etteivät adhd-ihmiset pystyisi elämään normaalia elämää, opiskelemaan, käymään töissä ja hoitamaan perhettään. Useimmiten ihminen saa kyllä ainakin jollain tasolla asiat sujumaan, hän vain joutuu käyttämään siihen normaalia enemmän energiaa ja aikaa.”

Adhd:ssa on myös Nykoppin mukaan eri tasoja lievästä vaikeaan. Diagnoosin saamisen edellytyksenä on kuitenkin aina se, että oireet häiritsevät huomattavasti normaalia elämää.



”Se, että on vähän vauhdikas tai ei saa asioita aikaiseksi, ei vielä tarkoita että ihmisellä olisi adhd. Se ei ole vain kiva lisä luonteessa, vaan oikeasti hoitoa ja tukea vaativa oireyhtymä.”



Päivi Tasalalla asiat ovat tällä hetkellä hyvin. Kaksi vuotta sitten hän sai toisen lapsensa uuden miesystävänsä kanssa, opiskeli iltakoulussa sisustussuunnittelijaksi ja perusti valmistumisensa jälkeen yrityksen – tällä kertaa harkitusti ja yhdessä kolmen muun henkilön kanssa.



”Adhd:sta on ollut minulle myös paljon hyötyä. Näen asiat usein erillä tavalla ja luovasti, mikä auttoi myös liikeidean keksimisessä. Yrityksemme Prameet neliöt on tietääkseni ainoa Suomessa, joka tarjoaa sisustussuunnittelukursseja tavallisille sisustajille. Työssäni saan heitellä ideoita ilmaan ja hullutella. Työni sopii minulle hyvin myös sen vuoksi, että se antaa riittävästi vapauksia vastuiden ohella.”



Asianmukaisen hoidon ansiosta Päivi kokee nyt ensimmäistä kertaa elämässään saavansa jotain oikeasti valmiiksi ja käyttävänsä kykyjään täydellä teholla. Hän haluaa silti pysyä itselleen armollisena ja löysätä tarpeen vaatiessa vaatimustasoa.



”Ihan kaikki ei suju aina kuin elokuvissa, mutta yritän parhaani ja sen pitää riittää. Suhtaudun itseeni ja ominaispiirteisiini huumorilla, en mene polvilleen vastoinkäymisistä. Adhd:sta huolimatta koen, että minulla on paljon mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja elämässäni.”

Kuva: Marjaana Malkamäki

Kun oikea ala löytyi, opiskelu ei tehnyt tiukkaakaan. Päivi Tasala on sisustussuunnittelija, AMK

Tytär Taru ja äiti Päivi katsovat toisiaan kuin peiliin
kuva Marjaana Malkamäki


Asiantuntijat:

Neuropsykologi Mia Nykopp, Lääkärikeskus Pikkujätti

Psykiatrian erikoislääkäri Asko Niemelä, Wellmind Terveys OY

neuvomista ja miälipiteitä

Ystäväni Karamelli ko avautu plokissaan , että ko neuvotaan ja se ärsyttää ko tuputetaan.
siitä ste tuli miälee että mun anoppi piilovittuilee vaa mulle. tulee kylään ni ei se sa että kyä o taas sekasta ja paskasta. ei. se sanoo että kyllä harrin siskolla on ste siistiä. jos toi mininatsi o menosa sinne hoitoo ni se sanoo mitä sille pitää pukee ettei vilustu. (ehämmä o äiti ollu vasta ko 12 vuatta. emmä ny viä pukee noita osaa) toissakesänä se nukutti 20 astee helteesä tota makuupusisa ja ihmetteli ko ei nuku. toine huutaa pää märkänä. no. niin. no.

siitä pääsen muuten sujuvasti muka taas aiheeseeni. mulle tullaan sanoo vähä väliä, kuinka mu miäs pettää mua. no ko kysyn että mitennii. no onhanse ny päivän selevää, ko son 06-20 viikolla töisä ja 20:30-04 viikolloppusi. että onhan sillä ny joku pano . tai monta. ste ko tätä tulee joka tuutista. koko aja. ni väkisinki alkaa ste miättii että no onko se vai eikö seo. no jos kysyy suaraa ni eihän se o. tai niin se sanoo ettei o ollu misää. viimeyänä oli se suamen peli. mä olin kotona kakaroitten kansa ko toi lähti paariin kattoon. autolla. se tuli kotio 03. mutta oli sillä alipiki, 15 000 muuta siä keskustorilla.

mä on sitä miältä. että jos alan joka päivä miättii että misä se o ja kenen kans, mä varmaa muuta kerkeis tekeenkä. tai jos miättisin kenelle se ny puhuu ko on oviapinana. ni saisin varmaa miättiä.

se o semmone homma. että jos se mua pettäs ni mä en sille varmaa mitää mahtas. ku ihan omasta vapaasta tahrostamme me täsä ollaan yhres. ku jokainen on vastuusa vaan omista teoistansa. mä on sitä miältä, että tehrä saa mitä tykkää ko ottaa vastuun siitä mitä tekee. ja enste pitää sanoo että mä enny enää halua olla täsä suhteesa tästä ja tästä syystä. ennenko mennää muita polokee. mummiälestä.

paitti miähet ja naiset varmaan pettää erilailla. ja eri syistä. mä luulen että miäs haluaa vaa seksiä. ja naine huamioo. tai tulla nähdyksi ja kuulluksi . nii että jos sitä ei kotona huamioira ja halailla (muutaki ko piparin toivossa) ni son otettu ko joku sen nostaa jalustalle.

mummiälestä pettäminen on jo sillo alakanu ko alkaa miättii jotakuta toista. jonku toise miälestä raja menee pussaamises. tai pylsimises.

mutta mon lukenu semmose kirjanki misä "karotettu" rakkaus saaraan takasi. siinä kirjas sanotaan, että hylkäämiset sammuttaa rakkauren. semmose hylykäämisen voi tehrä ihan tyhymyyttäänki. tai ajattelemattomuuttansa.

no esimerkkinä, toi mu miäs halus lähtee johki ulukomaille johki tyähö. no sanoin että selevempi homma. ilimmammuuta met jos haluat. no siä ny joku puristelee päätänsä että ei voi tollai mennä, tai sanoo. tai että kyräilen kumminki.

no miätitääs näimpäi- sun paras kaveris soittaa sulle tohkeissaa, että arvaamitä mä pääsin töihin sinne lsetjsltöetj-maahan. no sanoks sille että älä ny helevtis sinne me. ekkai säny voi sinne mennä. vai sanokko että HIANOO, JEE!JIPPII!.
sä OOOT niiiiiiiiiin ansainnu sen paika.

nii.

jos kaveria tuetaan, ollaan ilosia sempualesta. ni miksei ste oman pualison tukena voi muka olla samalla innolla. mä ainaka siihen olis kuallu että solis tehny jonku homman ja ste tullu kotio takasi ko solis ollu valamis. mutta monki vähä erikoine muutenki.

nukkumine o rankkaa

olin tosa paarissa tiistaina, viikko sitte. kaikki 4h. sain hei juatuaki 4 siireriä. kova meno. moltii siin kuaron kanssa. joo, mä laulan kuarosa, jos joku ei muka tiänny. mutta me ei lauleta ollenka uralinpihlajaa. ikinä.

täs meitän yks esitys

ainii, mun piti puhua nukkumisesta. tai siis unista. no, toi oli niinq alkujuantoo siihen, että nään pönttöjä unia jos on vähä tissutellu. ny näin semmosta, että Harri kerto että on käyny oikeesti viaraissa koko meiän seurustelun ajan. ja non maksullisia misä soli käyny, siinä unisani mä tinttasin sitä ste viä koteloon ko otti päähä. se lisäs siihe viä että son pitäny kirjaaki niistä touhuistansa, että niiton 181. semmone sånni.

no . ste mä heräsin. ja se piäni hetki, ennenko tajuaa, että son unta ni kerkesin kerää semmose v*tutukse ettei mitää rajaa. piti soittaakki sille että misä ot. vai maksullisissa. no soli muka töis.

kaikkee sitä näkee. ja kuulee.

onni ja epäonni

täsä mä jännään että voitankomäny lotosa vaiko en :D
eilisen päivän perusteella ko sen lottorivin nykäsin. mutta kai siinä o muuta oikein ko 29 ja 4. mutta jotenki kyä o epäreilua, että mun paras päivä o mone huanoimpäivä ikinä. viitaten ny tähä ikaalisis tapahtunutta episodia. son melkee naapuris toi ikaaline. mä otan kovasti osaa. mutta sitä miältä mä on kans, että ei se isoin syyllinen se isä siinä ollu. ko mä luulen että monesti tommosissa on kaikemmoista taustalla. sitä ovaa nii heleppo alakaa huutaa moraalia viärestä. ja takavasemmalta. ja puskista. ja nimettömänä. varmaa siinä o taustalla masennusta ja katkeruutta ja emmätiä. toivottomuutta. jotenki varmaa ajattelee, ettei o mitää ulospääsyä. jonkilaine uhri se isäki oli. mutta äläkää ny käsittäkö väärin. emmä tarkota ettei se syyllinen siihen tekoonsa ollu, olise, mutta mä en vaa halua nii kovin heti tuamita ko en taustoja tiärä. kauhee tilanne kaikenkaikkiaan ja kaikille.

asiasta seuraavaan, iliman ees aasinsiltaa.
otteko koskaa kuullu pualeensavetämise laista?
mäku hengaan tuala muuallaki (siis DAA, muuallaki ko naamakirjassa ja tää)
on oikee oma topickinsa tälle asialle.

Ajatteleminen on asian kutsumista
Mitä enemmän rupeatte ymmärtämään puoleensa vetämisen lain voimaa, sitä kiinnostuneemmaksi te tulette ajatustenne tarkoituksellisesta ohjaamisesta - sillä sinä saat sitä mitä ajattelet - haluat tai et.

se meinaa sitä. että esimerkiks, mä lottoon. mutta ajattelen ettemmä kumminka voita. ni en ajattele lottovoittoo vaan sitä ettemmä voita.
tai jos ajatteisi jostakisyystä, että kukaa ei rakasta mua. ni kukaan ei ste ikänä mua rakastakkaa. että pitää hei alakaa kiinnittää huamioo mitä ajattelee.se o voimaa se. tai huuhaata, mutta senkä nii väliä josse toimii :P

tätä voi siis sovelataa asunnon saamiseen tai tyäpaikkoihi. mäki oon syrämmessäni hautonu ajatuksia siitä että pääsisin luennoimaan mutasen paikalle mutasena. ko mullon vähä eri näkemys adhdsta ko sillä. mulla ei auta liikunta eikä kalaöljy. mä tartten lääkkeitä. ja mulla o hyviä visioita , neuvoja ja kättäpitempää. ja ste mullo toine haave ollu että saisin kirjotettua kirjanki. mä oon sen jo muuten alottanu. mon saanu 2 sivua valamiiks. ko piti tehä jtn muuta välillä. mutta nää toiveet on ilmeisesti hei lähteny elään omaa elämäänsä ko molemmat menee eteempäi ja sattumia ja ihmellisyyksiä tulee vastaan molemmista asioista . mutta niistäki mä kerron enemmä ko tiän ittekki :D

niija ainii. kaks kertaa kolome oikein oli. lotosa siis.

paras päivä ikänä

mulla oli kyä erikoine päivä tänää.
aamulla sain tiaron , että olivvoittanu kilipailussa Suuri käsityä-lehden vuasikerran. no siitä molin pettyny ko emmä voittanu. kauhee visioinnin tein kuitenki sen eteen.

siis kisas oli aiheena kierrätys, vanhasta uutta ja kaavakki piti itte tehrä. no mikä muka o enemmä kiärrätystä ko silittaa karkkipapereista kangasta hä. HÄ?

no ei siinä hei kaikki. rario sun oli pistäny jonku kisan että ko pistää viästinä /mailina menee sinne sturioon sanan wappu voi voittaa jotaki. no määhä pisti.

joo o

voitimmää. 2 kpl lippuja teatterii, huamenna. yritän saara tota piänempäälasta hoitoo naapurii.

no ajattelin että ny tarttee -- ko mä en oikeesti voita ikänä mistää mitää. en eres jos joka arpa voittaa -ni ny voittanu jo 2 kertaa eikä päivä ollu eres ohitte, ni joo. joku siä jo arvaaki--LOTOTA. jee. no teimmä loton ja joojoo. oli numerot 29 ja 4 erustettuna.no siinä sain ste päähäni että otampa nettiarvanki. ässän. ja jee. kolomekymppiä tuli että pätkäthti.

ste lährin krillaan ja puhelin soi. semmonen oli sisältö etten viä siitä puhele, mutta ei ikänä tiä mitä siitä seuraa. mutta ste ko tiän ni kyllä mä tun ste kertoo heti :D

riili

pohrin tossa, että jos hakis hjalliksen riiliin.
sinne voi hakee kirjallisena tai ste oikee dvd:llä. miättikää mikä mahrollisuus, saisin siis puhuapälpättää oikeen 4.7Gb:n voimalla.
(ne jokka o puhunu mun kans vaikka puhelimes, tiätää että tekstiä voi tulla. melko taajaan tahtiinki jopa)
no,
voisin kertoilla että;
- mun pisin tyäsuhre on ½v, mutta harri on mua kattellu jo 4 ja ½ vuatta. että oommä eristyny. ja että 1½v sitte sain lääkkeekki kohralleen.
- ireoita riittää, mutta ei oikee motivaatioo niitte toteuttamiseen.
täsä ny muutamavuare sisää on innostunu hamahelmistä, niitä o viäki 30 000 tekemäti.ste mullo 1250 peilimosaiikkipalaa josta voi tehrä kaikkee hianoo.
- oon kutonu melkeen 2 villapaitaa, tosesta puuttuu hiha ja toisesta kaikki muut paitti ½ etukappaleesta.
- ste oon tehny yhet sukat kokonaan!!
- yhen tumpun esikoiselle toissa talvena, mutta se o jo piäni ni ei o kiire toista tehä.
- sitte koitin tota decupas tekniikkaa, meni yks yäpöytä, yks laatikko mutta nenäliinoja on aivan saatanasti viäki.
- ste ostin trikookangasta josta piti leikata matonkudetta että virkkaan jotain. leikkaisn yhen , ja sentin tein ketjuslimukoita. orottelee siis sekin parempia aikoja.
- mukuloille aattelin tehä amigrumijänikset. toiselta puuttuu käsi ja jalka , toiselta häntä, korva ja käsi. melkein valmiita neki.
- ste vuossitte innostuin saippuasta, ko ratulas menivät semmosta tekeen. ny o saippuuaa kyllä vaikka muille jakaa.
- ny tuli avalta semmonen luonnon oma apteekki, mähän heti googlasin sen ja tilasin sen kirjanki (onneks makso vaa vitose)
- ste mostin 2v kangasta, josta pitäs tehä verhot tonne kuapukse huaneesee. son myttynyä makkari lattialla viäki.
- viime jouluna innostuin muute tuikkukorteista. noon hianoja. tein 2 mutta kartonkia on pimeesti viäki. non siitä asti ollu keittiösä ikkunalauralla.
- ostin lidlin jostai loppuummyynnistä 2-3v sitte ison lankakerän. virkkasin melkeen loppuun asti yhen tuukin siittä. sillon ku orotin tota kuapuasta. se jälkee enno virkannu siitä mitää, mutta ei se haittaa, se koukkuki o hukassa
- messuilta joskus 2v sitte ostin semmose kelluvan pakettikynttiläsetin. enste laitetaa vettä, sevvoi hei väriätäkki, ja ste sentti ruakaölyä joho laitetaa ne kynttilät kelluu. kerran koitin.

mutta ei voi varmaa kukaa syyttää mistää irearikkaurettomuuresta vaihä.?!?

mutta mä luulen , ettei hjallis keksi mulle tekemistä, mä ku tartten kauheesti stimulantteja että jaksan olla. varmaa siä johtokunnanhuaneesa mä keskeyttäsin sen koko ajan. mulla on melko kantava ääni muuten. saan asiani kyä toimitettua, sen lisäks etten häpee ste mitää. pokalla voin sanoo kyä suarat sanat.

enkä usko että kanssakilpailiat pärjäis mulle. mulla onnii nopee toi äly. ja ajatuksejuaksu. hyvpin toooooodella ketterästi asiasta toisee ilman aasinsiltoja. kysykää vaikka harrilta.

ste miätin semmosta , että ko esikoine tekee noita muavailuvaha-animaatioita, että jos teen semmosesta yleisön. (mitennii mihi?! NO SIIHE VIREOON?) sillai että ne o josai näppärisä tualeisa, ja mä oon puhujampöntösä, nostan kättä ylös ja san että "moi, moon päivi, moon adhd". ja ste tää yleisä huutaa yhtee äänee että "moi päivi" ihanniinku AA-ryhmis ameriikkalaisisa ohjelmisa.eikösne nii pruukaa tehrä?

ku ne tekee syätävästä.. eiku myrkyttömästä (paitti jos o vehnäallerkia) ni vois vaikka syärä ne lopuks.

varmaan tekisin muute iha lähtemättömä vaikutuksen.

mutta joku vuatais sen mun vireon juutuuppiin kuitenki ja sitte kaikki naurais mulle.

niin ... no... niinno.. taitaa ne nauraa muutenki. vai väitäkkö että luit iha vakavalla naamalla tänki?

parisuhteen hianouresta

mon taas oppinu jtn uutta.
mä tiäräänny kuinka parisuhretta hoiretaan.

meillä ihimisillä o semmone vika, että ko toinen avaa suunsa , ni tää toine alakaa jo miättii mitä se vastais. sehän tarkottaa sitä ettei se ste enää kuuntele.

ja mitä kavvemmi o yhres, sitä vähemmä kuuntelee. siitä en tiä mitä kuulee. kuuleeko omiaan.

mä sanoin ste oikee rohkastuneena, että musta tuntuu, että ko se tulee kotio, etten o tehny tarpeeks, tai oikein, tai mitevvaa. muka näänsen naamasta.

no sehä suuttu mulle ihampimeesti.

ste riireltii.

kysyimpä si että mitä kuulit minun sanovan

no ette muute arvaa mitä se sano.

että kaikki ompäiv**'ua eikä mikää o ikänä hyvi.

HÄ?!?
siis WTF (huamaatteko, mon kansaivväline)

misää vaiheesa o kyä NOIN sanonu

(miähet tiätysti siä ny myhäilee partaansa että joo, sano se)

täsä ny ste saatii käyttöö tämmöne malli
tosiasia-tahto-ajatus-tunne-toiminta-kehon tunne

ainoo faktahan täsä ny o se että se tuli kotio.
muu o mu ajatusta. ehkä olisin tahtonu tehrä enemmä, mutta emmä aina saa aikaseks vaikka haluaisinki. siitä tulee ste morkkis. ja ahristus. ja si jotenki, ko en tajua aikaa, emmä tiä kuinka pitkä aika o vartti. (no joo, tiämmä että se o 15min) muttaettä kauanko se kestää (jooo jooo, viistoistaminuuttia se kestää) ja saatan jumia johki, tekemiseen, tekemättömyyteen, jumimiseen.ja si huamaanki että oho, o menny vaikka 5h. ja mon viäki jumimassa.

kyllä mä tiän ettei se mua arvostele, ja aina se mua kehuu ko oon tehny jotain.
(onse ihQ). saimma sen si tajuaa että ei soo mitää tehny ja suatta suuttu.

purkakaas te si omat tunnetaakkanne ;)

mä ste osaan

tosa toissaviikolloppuna piti lähtee kakaroita hakee anopilta.
normaali kuvio siis oli, avaimet hukasa, ste piti ettiä kännykkää, kaivaa auto lumesta ja sesemmosta. Päätivviä ottaa Kirpu mukaa ko raasu ikänään misään käy, muutako siwas mun kans autolla. (mä ku e siis lenkkeile viäkä)

no. pääsin siis matkaan. oli jtn shaissee oli lasissa, tuumasin että lähtee pois ko avaan ikkunan ja pistän kii, että näkee ste paremmi. no vituvvittu, eihä se menny ttu kii enää takasi... siinä ste verin rapiat kolokytä kilsaa räntäpaskaloskakelissä ikkuna auki. komeet oli ajokelit joo. ajattelin viä että men lialahtee tankkaa ko on halapaa p-e-n-s-a-a siä. ajoin sen auton siihe kylymäasemalle natisivan pihaa.

aloin siis tankkaa. katoivviä että pensa maksaa 1.45€. ompa halapaa joo.

kesken kaiken- kuten arvata saattaa siis- tankkasin sitä v****mpensaa siihe.

DIISSELIAUTOON

olis muute naurattanu jos ei olis itkettäny. tiättelks.

oli mulla tyytyväine miäs. huhhuh.

onneks oli ystäväkki lähellä ko oli hätä käressä. paitti anoppi haukku mut pystyy lankoja pitkin. (niinkuny muka kerpele tahallani moista tekisin yli 20 ooo €n autolle....)