ÄITE

Semmonen ko äite tai hyvä suhre äiteen ei o muuten ihan ittestään selekee juttu.

Mä olin varmaan maailmana kamalin kakara EVER.

Paitti omasta miälestäni tiätysti.

Noi eros varmaa suunnillee sillo ko olin joku vuarevanha rääpäle. molin kova touhuaa sillo jo. mä tiputin telekkarinki päälleni ko koitin pelikortteja ottaa. jalka meni poikki ja toi mun sissiäiti kanto mua varmaa koko aja. varmaa vessaski pitäny sylisä.

mun lempipaikka oli kirjahyllyn alakaappi. siälä mä istuapönötin aina. (olen siis sittemmin kyllä tullu kaapistaki. heterona.) Kesäsi kyllä molin palio isäni tykönä. sekää ei o kyllä heleppo ihmine. ei. se hakattii joskus sillon ko olin seittemän, se halvaantu koko oikee puali. kakarana nauratti usein ko se sekoili sanoisansa. kananpoika = kanankoipi. mutta silti olin omasta miälestäni kiltti. mitään en tehny pahuuttani kyllä.

Jämijärvellä olin kesää viättämäs sillo ko molin saanu just silimälasit. noli semmoset pualinaamaa ja punaset. niisä oli semmonen naruki ettei vaa huku. olivat kerpeleen kalliit. no, olin siis joku menos siis neljännelle, ja siis uimakoulussa. halusin näyttää isoillepojille että määpä uskalla ko muut ei, siis hypätä siältä viirestä metristä sinne järvee. hyppäsin toki ne silimälasit pääs. non viäki siä järvempohjas.

mutten tehny pahuuttani. enkä ilikeyttäni. e. ei tullu miälee että ne ny vois purota ko niisoli ne narukki.

nii, siitä äiteestä. varmaa se tonki tapaukse jälkee kiitteli että ihana ko onnii järkevä ja hualehtivainen toi laps. nii-i. varmaa huakaili vaa.

oli mulla kaikkia muitaki päähänpistoja. lährin suutuspäisäni polokupyärällä ajaan 25km. kyllä otti päähä. vitosella liftailin pitkimpoiki. jos oli kaveri mukana ni toine saatto olla tiän toisella ja mä toisella puale. sinne mentii mihkä ekana päästii. ikää oli 11-12. varmaa äiti sai hyvin nukuttua..

ei ollu kännyköitä eikä mitää millä soitella. ei varmaa ettiinkä kannattanu lähtee ko tiänny mihkä päi satakuntaa olis pitäny kullonki mennä.

kasiluokan käytännös jäti valla välii. tipuin kärryltä ainaki matikas, fykes ja kielissä ni huvittanu mennä ollenka ste. kuviksentunnilla kävin aina. seiskalla voitin särkänniemen järkkäämän kuviskisan. soli kova juttu se.

mä oikeestaan muutin himasta sillon kasin keväällä, aloin seukkaan yhen itteeni 6v vanhemma jannun kans. emmä pitäny mitenkä erikoisena sitä, se jelppas vähä koulun kans, tuli sitte käytyä ysi kuitenki. kuraattori haki mut kouluu, ko emmä jaksanu sinne muuten lähtee. kauhee matka kävellä. ja kauhee mäki. ei. mä en kävele.

ommä varmaa ollu murheenkryyni.

mutta omasta miälestäni hei olin sitä miältä että mä mitää väärin tee, vittu muut on vittupäitä eikä tajua mua. ni. molin kova angstaan. leikkasin irokeesinki. soli komee.

sitä vaihetta kesti sitte sinne teini-iän loppuun. voi äite parkaa. varmaa kuuli jokapualelta kaikemmoista. musta ja kasvatuksestansa.

Oli siinä meirä välisä kaikkee muutaki mutta ne ny ei kuulu tähä.

Sitä mä alumperin olin siis kertomasa että on sillä ollu kestämistä.mutta onse kestäny.

son huumorimiäs. äite siis. mä soitin sille eile ko repesin ku löysin yhren pairan, jonka ajattelin sille synttärilahjaks.

(TÄMÄ MUMMO VITUT VEISAA
Saa taas sukulaiset hävetä.)

mutta mun äites onki rokkia. <3